Mutta mennäkseni arkisempiin juttuihin mietin mitä kaikkea on kuluneella viikolla tapahtunut. Runsas viikko sitten sain vihdoin aikaiseksi viedä tuon auton korjaamolle tarkastettavaksi ja epäilykseni saivat vashvistuksen. Pakoputki oli osin poikki heti katalysaatorin takaa. Sain auton korjaamolle maanantaina ja tiistaina takaisin. Putken korjaus oli ammattikoulun oppilaille helpohko urakka ja hoitui yhdellä vähän pidemmällä pannalla. Samalla kävi sitten ilmi, että takajarrut olivat kaput. Ne kyllä jarruttivat täydellä teholla, mutta tekivät sitä myös silloin, kun ei olisi ollut tarvis. Jarrut saatiin herkistettyä samalla käynnillä mutta pari päivää myöhemmin kumin käry kertoi, että asiat eivät olleet kunnossa. Molemmat takajarrusatulat sekä -jarrupalat meni uusiksi, eikä remontti ollut ihan halpa. Mutta eipä autoilu ole koskaan halpaa.
Pääsimme siis junailemaan arkea pyöräilyn ja julkisen liikenteen avulla. Vaikka pidämme näitä molempia arvossa, ei niihin turvautuminen ole helppoa. Olemme pitäneet jo useamman vuoden tapanamme käydä kaupassa vain kerran viikossa, eikä tuota kuormaa tuoda pyörän päällä tai kasseissa linja-autolla. Aikaa siis kului useampaan kauppareissuun ja työmatkojen osalta bussilla yli tuplaten siihen, mitä autolla tai polkupyörälläkään. Ikävintä oli se, että runsas viikko tällaista kulutti myös voimia ja olin perjantaina jo siinä määrin väsynyt, ettei minua olisi pitänyt päästää kauppaan tai pyörällä liikenteeseen. Oikeasti en ole varma miten selvitin iltapäivän liikkumiset. Kotiin kuitenkin pääsin ja romahdin sohvalle. Oli viikonloppu.
Auto on tätä kirjoittaessani taas kunnossa ja kukee nätisti rullaten. Kevään kynnyksellä on tuohon vanhukseen tulossa vielä muutamia korjauksia ja huoltoja, jotta voimme suunnata kesän seikkailuihin luottavaisin mielin. On jotakuinkin ennalta arvattavaa, että ravaamme säännöllisesti läntisellä Uudellamaalla ja muualla Suomessa sitten yksittäisten tapahtumien perässä ja vain harvaan näistä pääsisi oikeasti julkisilla. Meille matka jonnekin on myös jo osa tapahtumaa tai vapaahetkeä. Emme siis kiirehdi tai valitse aina sitä nopeinta reittiä. Suomessa riittää pienempiäkin teitä, kyliä niiden varsilla ja upeita maisemia, joiden ohi et halua mennä yhdessä hujauksessa. Suomesta sanotaan, että se on tuhansien järvien maa.
Se on myös tuhansien tarinoiden maa.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti