Takana on nyt kaksi koronakesää ja enemmän tai vähemmän outoa lomaa. Toisaalta takana on myös useampi vuosi kiertolaiselämää telttojen kanssa. Tai siis aina yhden, mutta reissusta toiseen vaihtuneen teltan kanssa. Uuden, ison teltanhan hankimme ensimmäisenä koronakeväänä 2020.
Nyt alkaneena kesänä on tarkoitus keskittyä pidempiaikaiseen oleiluun ja majoittumiseen teltalla ja varasimme tätä varten kausipaikan mukavalta alueelta, jossa kävimme viime kesänä ottamassa muutaman yön tyypit ja ihastuimme paikkaan. Onneksemme saimme alueen laiturista myös veneelle uuden paikan. Venehän on oikeastaan paluumuuttaja. Sillä oli alueella paikka vuodesta 1987 vuoteen 2003, jolloin se oli isäni hallussa ja vietti viimeiset vuodet jopa samassa laiturissa, kuin nyt taas. Veneen siirto vanhasta paikasta olikin oma lukunsa. Emme laskeneet sitä vesille parina edelliskesänä ja sitä ennenkin käytimme sitä kovin vähän. Se siis on kevyesti rapiolla ja perämoottorin kunnosta emme tienneet oikein mitään. Paatti oli kuitenkin laskettava vesille, koska olimme irtisanoneet tuon vanhan laituri- ja satamapaikan. Kaikkien epävarmustekijöiden edessä lainasimme tuttavaltamme sähkömootorin ja lähdimme ajamaan heti vesillelaskun jälkeen. Arvio oli, että hissukseen ajamalla sähkö riittäisi kymmenen kilometrin ajoon. Näin ei tietenkään käynyt, vaan yltynyt takalaitainen tuuli vaati ylimääräistä tehoa ohjaamiseen ja kone sanoi stop vain muutaman sadan metrin päässä määränpäästä. Onneksi veneessä on myös airot, joten pääsin verestämään tuotakin taitoa. Operaatio opetti sen, että luotan edelleen bensiiniin.
Nyt, toukokuun lopulla kävimme päiväseltään viemässä loppuja veneen varusteita ja tuon peräprutkunkin. Kuten arvata saattaa, vaatii konekin hellää hoivaa. Samalla käynnillä tutustuimme lisää alueeseen ja kävimme pitkän ja mielenkiintoisen keskustelun alueesta, sen ihmisistä, palveluista ja tavoista. Tulimme entistä vakuuttuneemiksi siitä, että olemme asettumassa aloillemme juuri oikeassa paikassa. Isänikin haaveili pystyttävänsä teltan tuonne, mutta ei sitä koskaan sitten tehnyt. Tämä kesä näyttää, onko paikka lähellekkään yhtä auvoisa, kuin lapsuuteni ja nuoruuteni telttakesät Snappertuunan ulkosaarilla.