Lisää tavaraa valokuvaukseen

Jalustojen, kameroiden, GoProjen yms. jälkeen oli aika miettiä pienempiä tarvikkeita. Niitä pieniä juttuja, millä isompi rauta saadaan oikeasti toimimaan ja lopulta koko prosessin tuloksena hyviä valokuvia. Tämän kertainen hankinta kohdistui ensisijassa tähtivalokuvaukseen, mutta myös muotokuviin ja ehkä luontokuvaukseenkin. 

Kiinalaiselta kaupalta kesti vain runsas kuukausi toimittaa järjestelmäkameran kaukolaukaisin, tai ehkä tuota pitäisi kauko-ohjaimeksi kutsua, onhan siinä peräti neljä eri kuvausohjelmaa. Jokatapauksessa kuvaamisen pitäisi nyt olla sujuvampaa ja pitkien sarjojen kuvaamisen jopa helppoa ja mukavaa. Aika sitten näyttää miten oli. 

Facebook uhkailee taas

 Palattuani parin päivän leirikoulusta, ymmärrettävästi fyysisesti hieman uupuneena avaan koneen ja luen ensimmäiseksi, että Facebook uhkaa lähtevänsä Euroopasta ja jättävänsä käyttäjät tyhjän päälle. Samalla menisi myös Instagram. Elämä on muutosta ja takaiskuja tulee, mutta nuo kaksi ovat monella tapaa tukijalkoina erilaisille toiminnoille. Facebook yhdisti aikoinaan harrastajia ja sukulaisia, joihin yhteyudenpito ja jopa yhteinen puuhastelu olisivat muuten jääneet toteutumatta. Instagramista on puolestaan tullut tärkein kanava kuvoien jakamiselle ja yllättäen myös kielten opiskelulle, kaukaistenkin ihmisten kommentoidessa ja keskustellessa kuvista.

Jos. Jos ja kun Facebook toteuttaa uhkauksensa ja poistuu Euroopan markkinoilta yksityisyydensuojaa koskevien vaatimusten vuoksi, tulee eteen suuri kysymys: "mitä tilalle". Normaalitilanteessa jokin muu palvelu kasvattaisi vähitellen sosiotaan ja ohittaisi, tässä tapauksessa Facebookin ja olisi luonnollista laittaa paukkuja uuteen. Nyt ei kuitenkaan ole mitään, joka olisi suoraan ottamassa koppia muutamasta miljoonasta käyttäjästä ja menisi varmaan kauan, että jokin toimija saisi niin suuren kannatuksen, että sen voisi sanoa perineen Facen aseman ja käyttäjät. 

Käyttäjä voi tietysti kirjautua haluamaansa palveluun ja julkaista mitä ikinä haluaa, mutta sosiaalinen yheisö syntyy vasta kriittisen käyttäjämassan ylityttyä. Henkilökohtaisesti olisi lisäksi mukavaa, jos eri harrastus- ja kiinnostusalojen, sekä sukulaisten ja sekalaisten ystävien yhteisöt syntyisivät saman palvelun alle, jotta jokaista juttua varten ei tarvitsisi kirjautua eri sovellukseen tai sivuun.

Taukoteltta

Kaiveltiin kesäloman viime päiviksi esiin vanha puolikkaan kupoliteltan kokoinen ja mallinen laavu. Tai joku varmaan kutsuisi tuota rantateltaksi tai vaikkapa taukoteltaksi. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Tuollainen kupolin puolikas antaa mukavasti suojaa tuulelta ja liialliselta Auringon paisteelta ja pitää pikniktavarat järjestyksessä. Parasta on kuitenkin sen antama yksityisyys ruuhkaisella rannalla. Pitää napata tuo useamminkin matkaan. 

Keväisiä näkymiä Tuusulanjärvelle

Tehtiin pieni pyöräretki Tuusulanjärvelle huhtikuun puolivälissä, mutta kevät ei ollutkaan edennyt niin pitkälle, kuin säätilasta olisi voinut kuvitella.

Tarinareppu - Ulos etäkoulusta

Tarinareppu - Kesäkumit Ingaan

Paketit - elämänlanka

Koronan vuoksi on vältelty ihmisiä ja tehty etätöitä kuukauden päivät. Kesän tapahtumat on paljolti peruttu, eikä mahdollisista lomareissuistakaan oikein tiedetä. Jopa lyhyet pistäytymiset virkistysalueille ja puistoihin tuntuvat vastenmielisiltä, kaikkien suunnattua ulkoilemaan ja luontoon baarien ja harrastustilojen sulkeuduttua. Haluaisin olla yksin, tai ehkäpä vaimon kanssa kaksin. Pliis. Avatkaa ne hiton baarit ja päästäkää kaikki viinanhimoiset sisälle. Ulos ei tarvitse päästää. Riittää, että ovat sisällä ja poissa ulkoilualueilta.

Kun tunne, että kaikki on kiinni, eikä normaalia elämää voi elää edes kuvitelmissa vie kaiken huomion, saattaa niinkin pieni asia, kuin postipaketti toimia elämänlankana. Muistutuksena siitä, että kaikki ei ole loppunut ja elämä luultavasti palaa joskus normaaliksi. Niin kävi tänään.

Ensin tuli viesti siitä, että joululahjani on vihdoin saapunut. Puhumme siis joulusta 2019. Ensimmäinen firma, josta Marja tilasi lahjan minulle osoittautui huijaukseksi ja toinen ei koskaan toimittanut tuotetta. Näistä ei onneksi syntynyt sentinkään tappiota. Kolmas sitten toimitti tilatun, joskin todella pitkällä toimitusajalla.

Mikä tuo lahja sitten oli?

Gimbal. Eli kolmella motorisoidulla akselilla varustettu kuvausteline, jossa kännykkä pysyy vakaana, vaikka kuvaaja vähän liikkuisikin. Laitteesta on toivoakseni iloa Youtube-videoiden teossa. Nyt vain pitää opetella tuon käyttöä.

Päivän toinen paketti oli reilusti isompi ja sisälsi meidän uuden kesäkodin, eli teltan. Siitä kuitenkin lisää myöhemmissä postauksissa, jahka piha on kuivunut sen verran, että koepystytämme tuon asumuksen. Ja ehkäpä kuvaamme sitä gimbalin turvin.

Kolmas piikki

Normaalikesinä vietämme paljon aikaa Suomenlahden rannikolla ja saarissa telttaillen ja retkeillen. Tavanomaisella kesäkiertueellakin kierrämme keskisen Pohjanmaan kautta. Mitä yhteistä näillä alueilla on? Kauniita ja toistaiseksi luonnonkauniita seutuja molemmat, vaikka etelärannikko alkaa ruuhkainen ja aivan liian täyteen rakennettu olemaankin. Alueita yhdistää myös puutiaisiaivokuume.

Iholtani, vaatteista tai varusteista en ole bongannut punkkeja vuosikausiin, mutta en halua, että seuraava tuon taudin minulle tai Marjalle lykkäisi. Siksipä otimme kumpikin nuo rokotukset ja tänään oli sen kolmannen ja samalla viimeisen piikin vuoro. 

Uusi kesäkoti

Muutama päivä sitten alettiin puhua, että jos vanha huvilateltta ei ole korjauskelpoinen, niin ostetaan uusi. Siinä sitten ryhdyttiin selailemaan tarjoolla olevia malleja ja miettimään kummankin kriteerejä mahdolliselle uudelle teltalle. Ei siis millekkään pikku kupolille, vaan ihan kunnoliselle kesäkodille. Pikkunen kupoli ja laavukin meiltä löytyy ja ne ovat kivoja yhden, kahden yön pikaiseen yöpymiseen, mutta ei pidenpään oleskeluun tai ajan tappamiseen vesisateessa.

Yllättävän nopeasti meidän kovin erilaiset kriteerit kuitenkin pyöristyivät ja lähentyivät. Niin pitkälle, että valitsimme jo teltan, joka ostetaan, jos ei parempaa tai halvempaa, samat kriteerit täyttävää asumusta löydy. Hinta vielä vähän hirvitti ja ostaminen jostakin ulkomaisesta nettikaupasta.

Tänään aamulla koko pakka sitten räjähti. Pohdinnat vanhan teltan kunnostamisesta tai vielä paremman etsimisestä haihtuivat savuna ilmaan. Ruudulle ponnahti suomalaisen nettikaupan (Niillä on myös fyysinen kauppa Helsingissä) tuotelistaus ja tuo, jo valitsemamme teltta komeili siellä 52% alennuksessa. Tunnin kuluttua olimme ostaneet teltan ja siihen vielä sisämaton. Eteisen maapohjan peitteeksi tarkoitettua pressua emme kuitenkaan hankkineet, vaan teemme sopivan kevytpeitteestä, jollaista tuo kauppakin tarjosi.

Olemme siis periaatteessa uuden kesäkodin omistajia, kunhan saamme sen vielä haltuumme.

Viikonloppu viherkasveille

Kulunut viikko oli taas täynnä monen laista menoa ja projektia. Viikon loppua kohden katse kääntyi kotiin ja edessä häämöttävään kevääseen. Itselleni kevät tarkoittaa viherkasvien läpikäyntiä, multien ja ruukkujen vaihtamista sekä kokonaan uusia kasveja ja juurrutettujen kasvien istutuksia.

Tämä kevään ensimmäinen istutuskierros sisäsi lopulta yhden, jo kumolleen kaatuneen kaktuksen uudelleen istutuksen isompaan ruukkuun sekä kahden juurtumassa olleen kaktuksen istutukset. Päätyivät muuten samaan purkkiin, koska olivat alunperinkin samaisesta onnettomuudessa hajonneesta joulukaktuksesta lähtöisin. Kolmas ruukku sai asukikseen pätkän kultaköynnöstä, joka on alkujaan Marjan äidin jäämistöstä meille kulkeutunutta ja sittemmin päätynyt juurrutukseen.

Ruukutusten lisäksi purkkeihin päätyi koko joukko siemeniä, joista osa alkoi itää jo seuraavana pävänä. Suurinta mielenkiintoa tunnen viinirypäleiden siemeniin, joista pitäisi kasvaa oikein nättejä köynnöksiä. Itselläni on ollut yksi sellainen joskus alle kymmenvuotiaana ja muistelen sitä yhä lämmöllä.

Viinirypäleiden rinnalla kasvaa nyt myös hunajamelonia, voileipägrassia, carambolaa sekä yksi tammi. Aika sitten näyttää, itääkö näistä minkään muu, kuin tuo grassi, jonka pitäisikin tuottaa satoa jo viikossa.

Aktiviteetteja kotisivurintamalla

Some on haukannut aimo palan kaikesta netissä tapahtuvasta viestinnästä ja vaikuttaa siltä ei täällä muuta olisikaan. Kanavat syytävät omaa materiaansa ja julkaisuja linkitetään ristiin ja jaetaan milloin minkäkin laisilla alustoilla. Pysähdyin kuitenkin hetkeksi ja tajusin, että juuri kukaan ei puhu enää kotisivuista. Paikoista, joissa tieto on pureskeltuna ja moneen kertaan tarkastettuna ja aina samasta osoitteesta saatavana. Onko kotisivut vain pois muodista, vain onko niitä enää kenelläkään? Paitsi tietysti kunnilla, valtiolla ja muilla virallisilla tahoilla. Moni yrityskin löytyy tänäpäivänä lähinnä Facebook-sivujensa kautta.

Muistin sitten, että minullahan on ollut kotisivut samassa osoitteessa jostakin Internetin aamuhämäristä alkaen ja olen täysin laiminlyönyt niiden hoidon viimeisten vuosien aikana. Tuumasta toimeen. Kaivoin sivut esille ja löysin koneen kansioista jopa muutaman vuoden takaisen yritelmän päivittää sivuja. Tosiasiassa tuo kansio oli täynnä sekalaista bittirojua, josta olin ajatellut olevan hyötyä ilmeisen mahtipontisiksi kaavailemieni sivujen kokoamiseen.

Hylkäsin tuon projektin ja päätin aloittaa aivan, tai melkein alusta. Parin lyhyen illan kirjoittelun satona on uudessa kansiossani "kotisivut 2020" nyt koodattu pohja etusivulle ja valmis malli tuleville alisivuille. Alisivujen alisivuja ei tällä kertaa tule ja keskityn vain varsinaisiin harrastuksiini.

Jospa tämä tästä . . .