Paketit - elämänlanka

Koronan vuoksi on vältelty ihmisiä ja tehty etätöitä kuukauden päivät. Kesän tapahtumat on paljolti peruttu, eikä mahdollisista lomareissuistakaan oikein tiedetä. Jopa lyhyet pistäytymiset virkistysalueille ja puistoihin tuntuvat vastenmielisiltä, kaikkien suunnattua ulkoilemaan ja luontoon baarien ja harrastustilojen sulkeuduttua. Haluaisin olla yksin, tai ehkäpä vaimon kanssa kaksin. Pliis. Avatkaa ne hiton baarit ja päästäkää kaikki viinanhimoiset sisälle. Ulos ei tarvitse päästää. Riittää, että ovat sisällä ja poissa ulkoilualueilta.

Kun tunne, että kaikki on kiinni, eikä normaalia elämää voi elää edes kuvitelmissa vie kaiken huomion, saattaa niinkin pieni asia, kuin postipaketti toimia elämänlankana. Muistutuksena siitä, että kaikki ei ole loppunut ja elämä luultavasti palaa joskus normaaliksi. Niin kävi tänään.

Ensin tuli viesti siitä, että joululahjani on vihdoin saapunut. Puhumme siis joulusta 2019. Ensimmäinen firma, josta Marja tilasi lahjan minulle osoittautui huijaukseksi ja toinen ei koskaan toimittanut tuotetta. Näistä ei onneksi syntynyt sentinkään tappiota. Kolmas sitten toimitti tilatun, joskin todella pitkällä toimitusajalla.

Mikä tuo lahja sitten oli?

Gimbal. Eli kolmella motorisoidulla akselilla varustettu kuvausteline, jossa kännykkä pysyy vakaana, vaikka kuvaaja vähän liikkuisikin. Laitteesta on toivoakseni iloa Youtube-videoiden teossa. Nyt vain pitää opetella tuon käyttöä.

Päivän toinen paketti oli reilusti isompi ja sisälsi meidän uuden kesäkodin, eli teltan. Siitä kuitenkin lisää myöhemmissä postauksissa, jahka piha on kuivunut sen verran, että koepystytämme tuon asumuksen. Ja ehkäpä kuvaamme sitä gimbalin turvin.