Ikkunoita maailmankaikkeuteen

Tänään päättyi neljän illan kurssi Järvenpään Opistossa. Kurssin teemana oli ikkunoiden avaaminen maailmankaikkeuteen ja se kokoontui kahdella viikolla, molemmissa maanantaina ja keskiviikkona. Minulle kurssi poikkesi totutusta siinä, että en koostanut sitä niin perinteiseen tyyliin Auringosta kvasaareihin.

Käsittelyjärjestys määräytyikin nyt aallonpituuden mukaan. Aluksi toki kävimme lävitse näkymät sellasisena, kuin ihminen ne voi ilman optisia apuvälineitä nähdä ja hahmottaa. Siis paljain silmin. Samaan osakokonaisuuteen poimin myös arkeoastronomian ja jätinkirkot. Paljon uutta asiaa kurssilaisille. Jokunen taisi muuttaa lomasuunnitelmiaankin, ainakin siitä päätellen, kuinka innokkaasti pohtivat ajoreitin löytämistä näiden muinaisjäännösten luo.

Varsinainen kohteiden läpikäynti alkoi näkyvän valon alueelta ja erilaisten kaukoputkien esittelyllä. Jatkoa seurasi kohteiden osalta niin, että toisena iltana katselimme niitä maapallolta tai sen kiertoradalta kuvatuina ja kolmantena sitten luotainten ja mönkijöiden avulla tutkittuina. Heti ensimmäisenä iltana pääsimme observatorioon katselemaan Jupiteria, joten seuraavilla kerroilla ei ollut painetta pilvilauttojen painellessa ylitsemme.

Neljäntenä ja samalla viimeisenä iltana avasimme sitten ikkunat muiden aallonpituuksia maailmoihin, aloittaen radioaalloista ja päätyen gammasäteilyyn. Yllätys oli suuri niin kurssilaisille, kuin osin minullekin, kuinka moni kaunis valokuva on tosiasiassa kuvattu muulla, kuin näkyvän valon alueella. Kiinnostusta herätti myös oman Aurinkomme aallonpituuden mukana muuttuva luonne.

Pitäisi vaihdella useamminkin asioiden käsittelyjärjestystä ja tapaa ryhmitellä kohteita. Nyt sekoitin kohteiden joukkoon myös havaintolaitteet, jotka esittelin aina ennen kyseisellä aallonpituudella tehtyjä havaintoja.

Mitä sitten syksyksi 2014? Olisiko perinteinen harrastuskurssi paikallaan?

Educaa ja nuorisoa

Eilisen päivän piti olla yksi tavallinen lauantai muiden joukossa, mutta mitä kävikään. Nyt tuntuu siltä, että päivä saattoi olla yksi merkityksellisimmistä pitkään aikaan. Puolen päivän jälkeen pistäydyin opetusalan Educa-messuilla, tarkoituksenani nuuhkia alan uusia tuulia, mutta ainoaksi jäi kuva siitä, että kaikki on sähköistä ja verkossa. Kuka ihme jaksaa vahdata 6-8 tuntia suurta valotaulua luokan edessä tai tapittaa pientä, kämmenenkokoista ruutua saman ajan. Poissa olivat kivat kolmiulotteiset himmelit. Pitää siis tehdä itse.

Jos huonoa, niin jotakin hyvääkin. Mukaan lähti kohtalaisesti materiaalia erilaisten nuorten kohtaamisesta, eikä kyse nyt ollut diaknosoiduista oireista; ADHD:sta, lukivaikeudesta, masennuksesta jne. vaan ihan tavallisista nuorista, mutta persoonallisista. Aiheesta puhutaan nykyisin liian vähän.

Päivän varsinainen anti tulikin harrastuspuolelta, mutta sielläkin nuorten keskuudesta. Messuilla oli mukanani kaksi lukion ekaluokkalaista, jotka molemmat sulautuivat kuin kalat veteen, joukkoon, joka koostui messuhallillisesta opettajia. Sanoivat vain kerran "Hui". Kaksikko kuuluu pieneen ryhmään, joiden tarkoituksena on käynnistää Järvenpäässä alakouluikäisille suunnattu tähtitiedekerho ja olivat keräämässä tuolta ideoita ja tietoa materiaalien toimittajista. Tulen itse toimimaan tulevina vuosina näiden nuorten taustatukena.

Illan vanhetessa tavoitimme myös kaksi muuta ryhmän jäsenistä ja saimme aikaiseksi kohtalaisen hyvän pohjan kerholle. Kasassa on idea ja tavoite, aikataulutus, tarkka kohderyhmä sekä ohjauskuvio ja materiaalilähde. Kerholle löytyi lyhyen ideoinnin jälkeen myös osuva ja kuvaava nimi.

Istuimme Altairin kerhuoneella pitkään iltaan ja keskustelimme sekä itse kerhosta, että monesta muusta nuorten elämään liittyvästä asiasta. Valaiseva keskustelu. Näin keski-ikäistyneenä jääränä annoin puhua itseni myös Tumblrin ja Pinterestin käyttäjäksi. Jännityksellä odotan millaiseen maailmaan tämä idearikkaiden ja innokkaiden nuorten joukko minut on nyt lykännyt ja mitä täältä vastaan tulee.

Paluuta pienoismallien maailmaan

Monta vuotta on vierähtänyt siitä, kun viimeksi rakensin pienoismallin. Nyt olisi varmasti hyvä hetki aloittaa ja paneutua vuosikausia sitten vahingoittuneisiin malleihin. Hyvänä alkuna voisi olla vaikkapa Dornier-lentovene.