McNaught

Parin tuskallisen yrityksen jälkeen iltataivas pysyi myös
Järvenpäässä selkeänä. Näin minäkin pääsin niiden joukkoon, jotka näkivät tuon äkisti kirkastuneen komeetan. Aikomukseni oli mennä läheisen leikkipuiston keinokukkulalle tekemään havaintoja, mutta matkalla pysähdyin metsäiselle luonnonmäelle, jonka lounainen nurkkaus oli vähän, kuin varkain rakennettu täyteen ja samalla raivattu puustosta. Niin jäin aivan kotinurkalle ja pienen etsimisen jälkeen myös komeetta ilmaantui iltaruskoon. Samalle mäelle tulivat hetken kuluttua myös molemmat tyttäreni, Katariina ja Karoliina sekä Altairn nuoriin aktiiveihin kuuluva Kisosen Jesse. Alténin Timoon olin puhelinyhteydessä ja hän teki havaintojaan likimain toisella puolella kaupunkia. Työkaluina meillä oli vain 7x50 kiikarit, joilla komeetta ensiksi löytyi sekä pieni digipokkari ja vähän perinteisempi järkkäri. Jessellä myös jokin pieni kiikari. Kuvista ei siis tullut suurta elämystä, mutta McNaught tuli kuitenkin nähtyä ja kaiken lisäksi väitän sen olleen varsin

Uusi putki perheeseen

Menin sitten ja ostin Katariinan kanssa pikkuisen peiliputken vanhojen röörien seuraksi. Oikeastaan 76mm peili on liian pieni vähän kaikkeen, mutta nyt painoikin kuljetettavuus ja olosuhteet, joissa putki on todellisessa vaarassa mennä särki. No, alta satkun tuubilta ei kai voikaan odottaa ihan ihmeitä. SkyLuxin rinnalla on nyt kuitenkin toinen laite, jota voi lähes huoletta raahata pikku retkille ja vähän lyhyemmälläkin varoitusajalla. Ensivalo näkyi jo paria tuntia hankinnan jälkeen, vaikkakin pahasti valosaasteisen alueen vuoksi jouduimme tyytymään kaikkein kirkkaimpiin kohteisiin. Nätisti kuitenkin näkyivät. Itse kaukoputken optiikka lienee tavanomaista tasoa. Kollimointi oli tietysti pielessä ja se lienee nyt se seuraava operaatio. Putken omat okulaarit saavat kunnian ryhtyä palvelemaan harrastenäyttelyissä oikeiden okulaarien sijaisina, kähveltämisriskin johdosta.

Blogi unholan yössä

Taisin valittaa surkeasti tuossa runsas vuosi sitten, että unohdin koko blogin pitkäksi aikaa. Nyt näyttää tapahtuneen täsmälleen samoin. Toisaalta olen miettinyt tarkempaa syytä tällaiseen unohdukseen ja päätynyt siihen, että en oikeastaan ole unohtanut kirjoittamista, vaan jäänyt ihmettelemään mitä tällaiseen oikeasti pitäisi kirjoittaa.

Jotkin blogit ovat erilaisia uutiskanvia, toiset kuuluisien ihmisten päiväkirjoja, joita suuri yleisö ahmii, aina ähkyyn asti. Mitä minä sitten voisin kirjoittaa, minä joka en tunnustaudu minkäänlaiseksi narsistiksi, kuten eräät, enkä ole mitenkään kuuluisakaan, mutta en niin tuntematonkaan, että voisin kirjoitella huoletta aivan mitä tahansa. Itse blogin pitäminenhän on mitä suurinta muotihömppää, jota infoähkyn kyllästämä teknomaailma vielä ruokkii. No, olen kai sitten osa sitä kaikkea.

Niin se syy. Tekstihän on pääsääntöisesti harrastuksiin ja tällä nimenomaisella blogilla tähtiharrastukseen liittyvää tapahtumien ja ajatusten kuvausta. Kirjoitan siis omasta tavastani harrastaa tätä tieteenlajia. Monastihan ne äänekkäimmät harrastajat omaavat täysin erilaisen lähestymistavan koko asiaan ja uskon vakaasti, että tällaisia laajasti koko tähtiharrastuksen kirjosta kiinostuneita on muitakin. En siis olisi ainoa, joka katselee tähtitaivasta pienellä kaukoputkella, tietämättä tarkkaan mitä okulaarissa kulloinkin näkyy, mutta silti nauttien kaikesta näkemästään yhtälailla, kuin hetkistä observatorioiden suurten teleskooppienkin äärellä. En olisi myöskään ainoa harrastaja, jolle loppupeleissä sosiaaliset kontaktit olisivatkin rankkoja tuloksia tärkeämpiä. Ehkä siis kirjoittaminen tuo muillekin uskoa siihen, että on terveellistä ajatella ja tehdä asioita muullakin tavalla. Uskoo sitten, ken tahtoo.