Kupolin siirtoa

Pitkän odotuksen jälkeen Perseus lunasti vanhan tähtitornin kupolinsa takaisin ja tänään oli sitten vuorossa laitoksen fyysinen siirto. Luukut jäivät vielä Järvenpäähän, koska emme päässeet sisälle niiden säilytyspaikkaan. Samoin Järvenpäähän jätettiin kuvun mukana kulkenut betoninen jalusta, jonka Altair saa jatkossakin pitää. Koko siirto-operaatio alkoi kymmenen aikoihin aamulla ja päättyi neljän jälkeen iltapäivällä. Janin ja Katariinan kanssa lastasimme 2 metrin läpimittaisen lasikuitukuvun Järvenpään kirjaston kellarissa peräkärryn päälle ja suuntasimme Helanderien mökille, jossa varsinainen tornirakennus tullaan kokoamaan ennen lopulliselle paikalle siirtoa.

Illalla testasin vielä valosaaste- ja näkösuojaksi hankkimaani kevytpeitettä, ripustamalla sen pystyyn verhoksi pahimpia pihalamppuja vastaan. Pressu toimi hyvin, joskin oli kohtuutonta ja noloakin, että ensimmäinen havaintokohde oli täysikuu.

Harrastelua ja testailua

Altairilla lokakuun loppu toi pieniä ylimääräisiä järjestelyjä, koska kaupunki alkaa remontoida nykyistä kerhotilaamme. Jouduttiin perumaan yksi kerhoilta ja siirtämään toinen tilapäiseen paikkaan. Hauska sattuma sinällään, että tilapäinen tila on se samainen, jossa Altairin ensimmäiset kerhoillat pidettiin syksyllä 1988. Menemme siis tutustumaan Järvenpään NOVA:n tähtitorniin ja kerhotiloihin Yhteiskoululle.

Eilen (20.10.) pidettiin tosi pitkän tauon jälkeen Altairin havaintoilta. Ilta kutsuttiin kokon alle tunnin varoitusajalla ja tekstareita ei lähetetty edes koko aktiiviselle jäsenkunnalle. Lähinnä niille, joiden ajateltiin voivan lähteä liikkeelle lyhyellä varoitusajalla ja lyhyeksi ajaksi. Seitsemän hengen porukka saatiin kuitenkin kasaan. Omalta osalta ilta meni lähinnä kahden putken testaamiseksi, kun sekä Skylux, että Tuubi ovat ns. kesäterässä. Paljon on pientä säätämistä ja Tuubissa jopa rakentamista. Kolmijalan alumiiniputkien täyttö soralla oli kutenkin onnistunut ratkaisu ja pikkuinen Newton oli jo paljon tukevampi.

Seuraavaksi käydään Tuubin etsimen ja fokusointilaitteen kimppuun ja huolletaan talouden kaikki okulaarit.

Syksy saapui

Kesän tähtiharrastuslomailun jälkeen syksy saapui rytinällä ja alkoi juoksuttaa niin kerhotoiminnan, kuin tähtitorniprojektinkin perässä. Pienen katkon aiheutti yllätys, kun Altairin hallitus päättikin myöntää joka kolmas vuosi jaettavan Aarne Arvosen tähtiharrastuspalkinnon minulle. Olin ajatellut, että saisin sen joskus kymmenen viiden toista vuoden kuluttua, kun tornit yms. ovat pystyssä ja jostakin nuorison syvistä riveistä on noussut uudet toiminnan pyörittäjät.

Mukavaa kuitenkin. Kiitos hallitukselle.

Tänään sain tehdyksi todella pienen, mutta pitkään maanneen työn. Asensin vihdoin Skyluxin etsimen paikoilleen. Käytännössä tuosta etsimestä ei kotinurkkien valoisassa ympäristössä ole juurikaan hyötyä, mutta ehkäpä vähän pimeämmässä. Onhan siinä aika laaja näkökenttäkin. Tärkeintä on kuitenkin, että etsin ei enää korista olohuoneen hyllyä ja yleisötapahtumissa kaukoputki näyttääkin kaukoputkelta.

Kerhoseminaari

Viikko sitten (2.-4.2.2007) pidettiin monen vuoden tauon jälkeen Ursan Kerho- ja yhdistystoiminta jaoston seminaari. Artjärven Tähtikalliolle saapui liki kolmekymmentä aktiivia ja yhdistysten kirjokin oli hyvin edustettuna. Tosin valitettavan moni seura oli edelleenkin ilman edustajaa ja siis tiedonkulun ulkopuolella. Tästä huolimatta seminaarin henki oli hyvä ja asioita vietiin hurjasti eteenpäin.

Viikonlopun anti kattoi taas muutaman erikoisaiheisiin keskittyneen tapaamisen jälkeen koko järjestötoiminnan kentän hallintorutiineista, tiedottamiseen, kerhoiltojen ja esitelmien järjestämiseen sekä erilaisiin tapahtumiin. Lopulta suurinta huomiota taisi saada kansainvälinen tähtitieteen vuosi 2009. Tähän on Suomessa valittu jo Ursajohtoinen koordinointiryhmäkin. Jos kaiken keskustellun, esitelmöidyn ja ennen kaikkea ideoidun lähtisi toteuttamaan omassa yhdistyksessä, niin orjapiiskurin maine olisi helppo ansaita. Toisaalta, jos asiat esitellään oikein ja oikeassa valossa, niin kyse on vain harrastustoiminnan virikkeellisestä monipuolistamisesta.

Kansallisten ja kansainvälisten tapahtumien toteuttaminen niin, että yhdistykset ja koko suomalainen tähtiharrastus niistä hyötyvät vaatii saumatonta yhteistyötä. Koko harrastuskentän on vihdoin löydettävä toisensa ja puhallettava yhteen hiileen toisiaan tukien ja kohti yhteisiä päämääriä. Tällainen voimien keskittäminen ei tarkoita yhden henkilön tai ryhmän asettamaa tavoitetta, vaan laajaa yhteisymmärrystä, toisten harrastajien kunnioittamista, erilaisuuden hyväksymistä, monipuolisuuden tavoittelua ja erityisesti hurjaa vapaaehtoista työpanosta isolta ihmisjoukolta. Talven 2007 Kerhoseminaarin jälkeen pidän tätä jopa mahdollisena.

McNaught

Parin tuskallisen yrityksen jälkeen iltataivas pysyi myös
Järvenpäässä selkeänä. Näin minäkin pääsin niiden joukkoon, jotka näkivät tuon äkisti kirkastuneen komeetan. Aikomukseni oli mennä läheisen leikkipuiston keinokukkulalle tekemään havaintoja, mutta matkalla pysähdyin metsäiselle luonnonmäelle, jonka lounainen nurkkaus oli vähän, kuin varkain rakennettu täyteen ja samalla raivattu puustosta. Niin jäin aivan kotinurkalle ja pienen etsimisen jälkeen myös komeetta ilmaantui iltaruskoon. Samalle mäelle tulivat hetken kuluttua myös molemmat tyttäreni, Katariina ja Karoliina sekä Altairn nuoriin aktiiveihin kuuluva Kisosen Jesse. Alténin Timoon olin puhelinyhteydessä ja hän teki havaintojaan likimain toisella puolella kaupunkia. Työkaluina meillä oli vain 7x50 kiikarit, joilla komeetta ensiksi löytyi sekä pieni digipokkari ja vähän perinteisempi järkkäri. Jessellä myös jokin pieni kiikari. Kuvista ei siis tullut suurta elämystä, mutta McNaught tuli kuitenkin nähtyä ja kaiken lisäksi väitän sen olleen varsin

Uusi putki perheeseen

Menin sitten ja ostin Katariinan kanssa pikkuisen peiliputken vanhojen röörien seuraksi. Oikeastaan 76mm peili on liian pieni vähän kaikkeen, mutta nyt painoikin kuljetettavuus ja olosuhteet, joissa putki on todellisessa vaarassa mennä särki. No, alta satkun tuubilta ei kai voikaan odottaa ihan ihmeitä. SkyLuxin rinnalla on nyt kuitenkin toinen laite, jota voi lähes huoletta raahata pikku retkille ja vähän lyhyemmälläkin varoitusajalla. Ensivalo näkyi jo paria tuntia hankinnan jälkeen, vaikkakin pahasti valosaasteisen alueen vuoksi jouduimme tyytymään kaikkein kirkkaimpiin kohteisiin. Nätisti kuitenkin näkyivät. Itse kaukoputken optiikka lienee tavanomaista tasoa. Kollimointi oli tietysti pielessä ja se lienee nyt se seuraava operaatio. Putken omat okulaarit saavat kunnian ryhtyä palvelemaan harrastenäyttelyissä oikeiden okulaarien sijaisina, kähveltämisriskin johdosta.

Blogi unholan yössä

Taisin valittaa surkeasti tuossa runsas vuosi sitten, että unohdin koko blogin pitkäksi aikaa. Nyt näyttää tapahtuneen täsmälleen samoin. Toisaalta olen miettinyt tarkempaa syytä tällaiseen unohdukseen ja päätynyt siihen, että en oikeastaan ole unohtanut kirjoittamista, vaan jäänyt ihmettelemään mitä tällaiseen oikeasti pitäisi kirjoittaa.

Jotkin blogit ovat erilaisia uutiskanvia, toiset kuuluisien ihmisten päiväkirjoja, joita suuri yleisö ahmii, aina ähkyyn asti. Mitä minä sitten voisin kirjoittaa, minä joka en tunnustaudu minkäänlaiseksi narsistiksi, kuten eräät, enkä ole mitenkään kuuluisakaan, mutta en niin tuntematonkaan, että voisin kirjoitella huoletta aivan mitä tahansa. Itse blogin pitäminenhän on mitä suurinta muotihömppää, jota infoähkyn kyllästämä teknomaailma vielä ruokkii. No, olen kai sitten osa sitä kaikkea.

Niin se syy. Tekstihän on pääsääntöisesti harrastuksiin ja tällä nimenomaisella blogilla tähtiharrastukseen liittyvää tapahtumien ja ajatusten kuvausta. Kirjoitan siis omasta tavastani harrastaa tätä tieteenlajia. Monastihan ne äänekkäimmät harrastajat omaavat täysin erilaisen lähestymistavan koko asiaan ja uskon vakaasti, että tällaisia laajasti koko tähtiharrastuksen kirjosta kiinostuneita on muitakin. En siis olisi ainoa, joka katselee tähtitaivasta pienellä kaukoputkella, tietämättä tarkkaan mitä okulaarissa kulloinkin näkyy, mutta silti nauttien kaikesta näkemästään yhtälailla, kuin hetkistä observatorioiden suurten teleskooppienkin äärellä. En olisi myöskään ainoa harrastaja, jolle loppupeleissä sosiaaliset kontaktit olisivatkin rankkoja tuloksia tärkeämpiä. Ehkä siis kirjoittaminen tuo muillekin uskoa siihen, että on terveellistä ajatella ja tehdä asioita muullakin tavalla. Uskoo sitten, ken tahtoo.