Kesä, tai ainakin loma alkoi olla lopuillaan, mutta joitakin suunnitelmia oli yhä toteuttamatta. Niistä yksi tärkeimmistä oli Tuusualan Rantatien museoiden kiertely. Päivä oli kaunis ja aikaa varattuna riittävästi, joten hyppäsimme taas fillarien selkään ja suuntasimme läpi Järvenpään, kohti Tuusulaa. Ajossa oli ensimmäistä kertaa myös uusin rakennelmani, viisivaihteinen naisten retkipyörä. Otin se alkujaan projektiksi siltä varalta, että olisin alkanut käydä töissä Helsingissä ja tarvinnut näppärää työmatkapyörää junassa kuljetettavaksi. Näin ei sitten käynytkään, joten ainakin hetken tuo saa näytellä muita rooleja. Yhtä kaikki. Museovisiitit olivat pyörän ensimmäinen varsinainen koeajo ja hyvä niin, sillä paljon on vielä säätämistä ja vähän suoranaista korjaamistakin.
Varsinainen museokierros typistyi kahteen museoon, joista ensiksi vierailimme Halosenniemessä. Tuolla oli esillä suht tavannomaista suomalaista realismia, josta suurin osa oli entuudestaan tuttua. Mukava kuitenkin ihailla hienoja teoksia ja Halosenniemen miljöötä. Itse teosten kuvaaminen oli ankarasti kiellettyä, joten poimin kameraan arkkitehtuuriua ja arjen esineitä.
Halosenniemestä jatkoimme eteenpäin, ohi tutun Taistelukoulun ja kaarsimme Lottamuseolle. Museon näyttely on meille tuttu jo monelta visiitiltä, mutta asiat palaavat näin uudelleen mieliin. Aihepiirihän on meille sekä osa omaa aktiivista aatemailmaa maanpuolustuksen saralta, että pala Suomen ja myös omien sukujen historiaa. Sukuhistoriaa varsinkin Marjan osalta, sillä hänen mummu on ollut aikoinaan lottana Ristijärvellä. Oma äitinikin on ollut hetken aikaa pikkulottana, kun Alajärvellä ei juuri muuta ollut tarjoolla sotaa paossa olleelle kaupunkilaistytölle. Joskus pitää vielä kaivella arkistoja, jos vaikka löytäisi jonkin valokuvankin hänestä lottapuvussaan.
