Toukokuu päättyi ja kesäkuustakin on kulunut valtaosa. Asian voisi kuvailla myös sanomalla, että lomasta humpsahti alkuosa melkein huomaamatta. Loma tosiaan alkoi kesäkuun alussa ja edeltävät viikot olivat yhtä hullun myllyä niin töissä, harrastuksissa, kuin kotonakin. Työkuviot nyt olivat selviö ja sama toistuu vuodesta toiseen. Ymmärtääkseni suuri osa ammattikunnastamme ynnä rakkaat ohjaajamme olemme tässä asiassa samassa veneessä. Kesäkuun ensiviikot eivät ole lomaa, vaan aivan suunnitelmallista stressin purkua. Kotona sen sijaan epämääräinen kaaos ja asioiden levällään olo niin henkisesti, kun fyysisestikin oli enemmänkin epäonnistuneen ajankäytön tulosta. Kun tietää, että työkuviot vaativat aina keväällä vähän tai siis aika paljonkin enemmän, kuin talven kuukaudet, oli sulaa hulluutta edes yrittää mitään erityisempää. Kunhan arki olisi rullannut, ruokaa haettu kaupasta, tiskit ja pyykit hoidettu ja lattiat imuroitu. No edellämainitut toki tuli hoidettua ja paljon muutakin muttaei sitten kaikki aloitetut hankkeet.
Harrastuspuolella jatkoimme tähtiharrastajien kokoontumisia aina kesäkuulle, jolloin pidimme kevätkauden päättäjäiset ja tämän jälkeen vielä pikku piknikin Järvenpään Rantapuistossa. Tällöin vetäisimme myös aurinkonäytännön yleisölle. Toinen kesäkuulle osunut harrastuksemme tuli vapaaehtoisen maanpuolustuksen suunnalta ja tarkoitti Kesäyön marssia. Tämä marssitapahtuma toteutettiin Tuusulanjärven ympäristössä ja me olimme jälleen huoltamassa marssijoita. Itselleni tapahtui tuona viikonloppuna asia, jota olen hieman pelännytkin, nimittäin totaalinen uupuminen. Itse marssi ja ihmiset ympärillämme olivat ihan ok, mutta edellinen viikko ei ollut antunut sitä lepoa, jonka olisin loman alkuun kaivannut. Päin vastoin kasasin lisää kuormaa ja jossakin vaiheessa ilmaantuu aina se kamelin selän katkaiseva korsi. Siinä vaiheessa, kun ainoa mahdollisuus oli painaa pää tyynyyn, olisi edessä ollut vielä kolmen tai neljän tunnin ajamaiset. Onneksi Marja ja muut kuljettajat saivat paikattua tilanteen ja minä otin opikseni. Jatkossa lepo on lepoa, vaikka kuka pyytäisi mitä.
Kesäyönmarssin jälkeen alkoi mukavampi jakso kesän vietossa. Kummityttömme pääsi ripille ja olimme luonnollisesti siunaamassa häntä konfirmaatiomessussa ja heti samana iltana suuntasimme saareen telttailemaan. Otimme jälleen pienen askeleen kauemmaksi telttailun perinteisestä askeesista ja asensimme jonkun vuoden mukanamme kulkeneen auton akun perään aurinkopaneelin. Marjan pitäisi nyt kyetä myös etätöiden tekoon teltalta ja sähkön tulla ekologisesti Auringosta. Juhannusaattoa vietimme nyt toisen kerran Raaseporin linnalla ja seurasimme leppoisaa musiikillista ohjelmaa sekä tapahtuman kliimaksina juhannussalon nostoa. Sehän tapahtuu myös ruohikko- ja metsäpalovaroitusten voimassa ollessa, jolloin kokot jää polttamatta. Poistuessamme juhlista hyvä ystävämme tiedusteli, josko haluaisimme pikku ajelulle hänen Bentleyllään ja halusimmehan me. Sain myös ajaa tuolla. Tämä kuuluu sarjaan tapahtumia kerran elämässä. Nautin suuresti.
Kaikkenaan pääsy takaisin teltalle ja pois kaupungista toi sen rauhan ja levon, jota niin sielu, kuin ruumiskin oli kaivannut jo jonkin aikaa. Juhannus toki oli varsin meluisa ja ympärillemme leiriytyi 17 muutakin telttakuntaa, mutta siitä huolimatta teltta, luonto, metsät ja meri antoivat mahdollisuuden laskea pulssia, hengittää rauhassa ja unohtaa arjen kiireet. Eräässä biologian kirjassa luetellaan luonnossa vietettyjen minuuttien ja tuntien positiivisia vaikutuksia ihmisen terveyteen. Asteikossa ei kutenkaan kerrottu viikon tai kahden yhtäjaksoisesta oleilusta vaan se loppui paljon aiemmin, lyhyempien ajanjaksojenn kohdilla. Mitäköhän siinä olisi viikon kohdalla lukenutkaan.
Tätä kirjoittaessani on teltalle laskeutunut jo yö ja meille kymmenes telttayö tälle vuodelle. Useita öitä on vielä edessä ja uskoisin kesäkotimme jälleen kerran lunastavan lupauksensa tervehdyttävästä vaikutuksestaan.
