Tarinareppu - Kesäkumit Ingaan

Paketit - elämänlanka

Koronan vuoksi on vältelty ihmisiä ja tehty etätöitä kuukauden päivät. Kesän tapahtumat on paljolti peruttu, eikä mahdollisista lomareissuistakaan oikein tiedetä. Jopa lyhyet pistäytymiset virkistysalueille ja puistoihin tuntuvat vastenmielisiltä, kaikkien suunnattua ulkoilemaan ja luontoon baarien ja harrastustilojen sulkeuduttua. Haluaisin olla yksin, tai ehkäpä vaimon kanssa kaksin. Pliis. Avatkaa ne hiton baarit ja päästäkää kaikki viinanhimoiset sisälle. Ulos ei tarvitse päästää. Riittää, että ovat sisällä ja poissa ulkoilualueilta.

Kun tunne, että kaikki on kiinni, eikä normaalia elämää voi elää edes kuvitelmissa vie kaiken huomion, saattaa niinkin pieni asia, kuin postipaketti toimia elämänlankana. Muistutuksena siitä, että kaikki ei ole loppunut ja elämä luultavasti palaa joskus normaaliksi. Niin kävi tänään.

Ensin tuli viesti siitä, että joululahjani on vihdoin saapunut. Puhumme siis joulusta 2019. Ensimmäinen firma, josta Marja tilasi lahjan minulle osoittautui huijaukseksi ja toinen ei koskaan toimittanut tuotetta. Näistä ei onneksi syntynyt sentinkään tappiota. Kolmas sitten toimitti tilatun, joskin todella pitkällä toimitusajalla.

Mikä tuo lahja sitten oli?

Gimbal. Eli kolmella motorisoidulla akselilla varustettu kuvausteline, jossa kännykkä pysyy vakaana, vaikka kuvaaja vähän liikkuisikin. Laitteesta on toivoakseni iloa Youtube-videoiden teossa. Nyt vain pitää opetella tuon käyttöä.

Päivän toinen paketti oli reilusti isompi ja sisälsi meidän uuden kesäkodin, eli teltan. Siitä kuitenkin lisää myöhemmissä postauksissa, jahka piha on kuivunut sen verran, että koepystytämme tuon asumuksen. Ja ehkäpä kuvaamme sitä gimbalin turvin.

Kolmas piikki

Normaalikesinä vietämme paljon aikaa Suomenlahden rannikolla ja saarissa telttaillen ja retkeillen. Tavanomaisella kesäkiertueellakin kierrämme keskisen Pohjanmaan kautta. Mitä yhteistä näillä alueilla on? Kauniita ja toistaiseksi luonnonkauniita seutuja molemmat, vaikka etelärannikko alkaa ruuhkainen ja aivan liian täyteen rakennettu olemaankin. Alueita yhdistää myös puutiaisiaivokuume.

Iholtani, vaatteista tai varusteista en ole bongannut punkkeja vuosikausiin, mutta en halua, että seuraava tuon taudin minulle tai Marjalle lykkäisi. Siksipä otimme kumpikin nuo rokotukset ja tänään oli sen kolmannen ja samalla viimeisen piikin vuoro. 

Uusi kesäkoti

Muutama päivä sitten alettiin puhua, että jos vanha huvilateltta ei ole korjauskelpoinen, niin ostetaan uusi. Siinä sitten ryhdyttiin selailemaan tarjoolla olevia malleja ja miettimään kummankin kriteerejä mahdolliselle uudelle teltalle. Ei siis millekkään pikku kupolille, vaan ihan kunnoliselle kesäkodille. Pikkunen kupoli ja laavukin meiltä löytyy ja ne ovat kivoja yhden, kahden yön pikaiseen yöpymiseen, mutta ei pidenpään oleskeluun tai ajan tappamiseen vesisateessa.

Yllättävän nopeasti meidän kovin erilaiset kriteerit kuitenkin pyöristyivät ja lähentyivät. Niin pitkälle, että valitsimme jo teltan, joka ostetaan, jos ei parempaa tai halvempaa, samat kriteerit täyttävää asumusta löydy. Hinta vielä vähän hirvitti ja ostaminen jostakin ulkomaisesta nettikaupasta.

Tänään aamulla koko pakka sitten räjähti. Pohdinnat vanhan teltan kunnostamisesta tai vielä paremman etsimisestä haihtuivat savuna ilmaan. Ruudulle ponnahti suomalaisen nettikaupan (Niillä on myös fyysinen kauppa Helsingissä) tuotelistaus ja tuo, jo valitsemamme teltta komeili siellä 52% alennuksessa. Tunnin kuluttua olimme ostaneet teltan ja siihen vielä sisämaton. Eteisen maapohjan peitteeksi tarkoitettua pressua emme kuitenkaan hankkineet, vaan teemme sopivan kevytpeitteestä, jollaista tuo kauppakin tarjosi.

Olemme siis periaatteessa uuden kesäkodin omistajia, kunhan saamme sen vielä haltuumme.