Tervaa ja softaa

Viikko olisi voinut sujua keveämmin ja joutuisammin, mutta toisaalta arkinen aherrus palkitaan sitten joskus. Jopa niin ihastuttavat musiikin oppilaani saivat aikaiseksi ihan oikeaa musiikkia, kuka milläkin soittimella. Viimeisimpänä todellista paneutumista ukulelen sointumaalilmaan.

Viikon puolivälissä pääsin taas polkupyörän selkään ja työmatka taittui kevyesti rullaillen, erityisesti viikon lopulla, ohuen uuden lumikerrokesen päällä. Tällöin tuntui siltä, että Inga suorastaan levitoi. Toisin oli sitten perjantaina iltapäivällä. Sain vääntää lumisohjossa ja räntäsateessa kohti kotia ja ainoa sopiva kuvaus tuolle matkalle on, "kuin täi tervassa". Onneksi näitä päiviä on yleensä aika harvoin.

Umpiväsyneenä istuin teekuppini kanssa tietokoneen ääreen ja latasin masiinaan uudet softat niin videoiden, kuin äänenkin käsittelyyn. Ja hops. Tuntia myöhemmin oli valmiina Tarinarepun Youtube-kanavan uudet alku- ja loppuspiikit teksteineen. Tästä on hyvä jatkaa viikonlopun viettoa.

Aamuteellä kaupungilla

Kävipä niin, että jouduin pohdiskelemaan omaa terveyttäni, jaksamistani ja syömisiäni. Tuloksena tuhdimmat aamiaistarjottavat, joihin ei oikein tahdo löytyä aikaa. Tänään sitten oli noustava kukon laulun aikaan ja heitettävä vaimo juna-asemalle. Niin, että minulle jäi kolme varttia ylimääräistä aikaa ennen töiden alkua. Kulmakahvilan croissantti ja iso kuppi mustaa teetä teki todella hyvää.

Uke tuli taloon

Hankittiin kuopukselle joitakin vuosia sitten ukulele ja koitin silloin itsekin sitä opetella, mutta laihoin tuloksin. Sittemmin poika muutti kotoa ja uke siinä mukana. Aikaa myöten unohdin koko vehkeen. 

Samalla, kun olen pohtinut uusia musiikkikuvioita olen miettinyt myös jonkin kevyemmän, repun päällä kulkevan  soittimen hankintaa. Kontrabasson ja urkuharmoonin soittajana mikä vain olisi helpompi roudattava. Lisätoiveena on tietysti ollut soitin, jolla tai jonka kanssa voisi tehdä soolojuttujakin. 

Ukulele ei ole ollut listan kärjessä tai edes listalla, mutta tilanne muuttui uuden työpaikkani myötä. Musiikkiluokan seinällä on tusinan verran näitä pikkukivoja soittimia, joita oppilaat haluaisivat soittaa, mutta minä en osaa sen enempää soittaa, kuin opettaakaan.

Uke on nyt ollut käsissäni muutaman päivän ja ainakin vasemman käden nakkisormet tietävät, että niiltä vaaditaan jotakin aivan uutta.

Kohti Tuusulan rantatietä

Kesä, tai ainakin loma alkoi olla lopuillaan, mutta joitakin suunnitelmia oli yhä toteuttamatta. Niistä yksi tärkeimmistä oli Tuusualan Rantatien museoiden kiertely. Päivä oli kaunis ja aikaa varattuna riittävästi, joten hyppäsimme taas fillarien selkään ja suuntasimme läpi Järvenpään, kohti Tuusulaa. Ajossa oli ensimmäistä kertaa myös uusin rakennelmani, viisivaihteinen naisten retkipyörä. Otin se alkujaan projektiksi siltä varalta, että olisin alkanut käydä töissä Helsingissä ja tarvinnut näppärää työmatkapyörää junassa kuljetettavaksi. Näin ei sitten käynytkään, joten ainakin hetken tuo saa näytellä muita rooleja. Yhtä kaikki. Museovisiitit olivat pyörän ensimmäinen varsinainen koeajo ja hyvä niin, sillä paljon on vielä säätämistä ja vähän suoranaista korjaamistakin.

Varsinainen museokierros typistyi kahteen museoon, joista ensiksi vierailimme Halosenniemessä. Tuolla oli esillä suht tavannomaista suomalaista realismia, josta suurin osa oli entuudestaan tuttua. Mukava kuitenkin ihailla hienoja teoksia ja Halosenniemen miljöötä. Itse teosten kuvaaminen oli ankarasti kiellettyä, joten poimin kameraan arkkitehtuuriua ja arjen esineitä.

Halosenniemestä jatkoimme eteenpäin, ohi tutun Taistelukoulun ja kaarsimme Lottamuseolle. Museon näyttely on meille tuttu jo monelta visiitiltä, mutta asiat palaavat näin uudelleen mieliin. Aihepiirihän on meille sekä osa omaa aktiivista aatemailmaa maanpuolustuksen saralta, että pala Suomen ja myös omien sukujen historiaa. Sukuhistoriaa varsinkin Marjan osalta, sillä hänen mummu on ollut aikoinaan lottana Ristijärvellä. Oma äitinikin on ollut hetken aikaa pikkulottana, kun Alajärvellä ei juuri muuta ollut tarjoolla sotaa paossa olleelle kaupunkilaistytölle. Joskus pitää vielä kaivella arkistoja, jos vaikka löytäisi jonkin valokuvankin hänestä lottapuvussaan.

Suihkuremppa osa 17

24. päivä

Koko rempan ollessa käytännössä valmis oli jäljellä vain loppusiivous. Meille oli luvattu, että siivoaja tulisi kahdeksan ja yhdeksän välillä ja ovi kävi kello 8.30. Kahden tunnin urakoinnin jälkeen oli suihkiu ja sauna siistit ja puhtoiset. Rakennuspöly ja työmiesten sormenjäljet olivat poissa ja yhtä lukuunottamatta erilaiset tarralaput asennetuista osistakin. Siivoaja poistui tarkelleen kello 10.34 ja meillä oli siistimpi tila, kuin koskaan ennen, missään asunnossamme. Suihku ja sauna tuoksuvat puhtaalle aivan eri lailla ja on suorastaan sääli ajatella, että kohta viemme sinne omat tarvikkeemme ja valutamme lattioille hien ja pesuaineen sekaiset pesuvetemme.

Olemme tyytyväisiä, että remontti on tehty ja ohi. Saamme palailla normaaliin päiväjärjestykseen. Ottaa tilat käyttöön ja järjestellä kodin muutkin tavarat taas niille paikoille, joilta ne piti remontin alta siirtää pois.

 

Suihkuremppa osa 16

23. päivä

Työt alkoivat heti kahdeksan jälkeen ja jo kahden aikaan oli timpurin työt valmiina. Uutta tavaraa oli edellispäivän jäljiltä eteisessä, pahveihin käärittynä odottamassa asennusta ja nyt tuo kaikki löysi paikkansa. Saunaan ilmaantui upouudet, leppäpuiset lauteet ja savulasinen ovi karmeineen. Suihkun puolelle listoja sinne tänne, koukkuja pyyhkeille sekä siisti tanko suihkuverholle ja teline wc-paperille. Aivan viimeksi remonttimies tiivisteli vielä joitakin läpivientejä sekä suihkun ja eteisen välisen kuynnyslistan reunan. Lopuksi katosivat suojamuovit myös eteisen lattioilta.

Asennusten ollessa loppusoralla, saapui myös sähköasentaja. Saman päivän aikana saimme siis vielä valojen katkaisijan, suihkun kattovalon (ledi) sekä peilikaapin valoineen ja pistorasioineen.

 

 

Suihkuremppa osa 15

22. päivä

Päivä, jolloin emme ollet itse paikalla, vaan tien päällä Keski-Pphjanmaan ja Järvenpään välillä, palaillessamme Halsualta sukutapaamisesta.

Maanantaipäivän aikana oli suihkuun ilmaantunut katto. Melko merkittävä osa, joka tosin tuntui olevan reilusti alempana, kuin entinen. Nyt jopa yletyin koskettamaan sitä sopivasti kurkottamalla. En tosin ole ollenkaan varma oliko tuo oikeasti sen alempana, kuin entinen. Kattoon oli asennettu myös ilmanvaihdon venttiili sekä uutena juttuna vesijohtojen sulkujen luukku. Katto on entisen lakatun tummahkon puun sijasta vaaleaksi lakattua, mikä tietysti muuttaa väri- ja valomaailmaa. Poissa oli myös niin tutuksi ja kotoisaksi tullut muoviseinä vetoketjuovineen.

Suihkuremppa osa 14

18. päivä.

Hiljaisen päivän jälkeen työt jatkuivat ja puoli yhdeksän aikaan sisälle marssi putkimies. Tuttu asentaja alkoi paiskia töitä ja suihkuun ilmaantui ensin lavuaari ja sitten lämpöpatteri sekä tyylikästä metalliputkea. Edellisen vesijohtorempan jäljiltä seinillä olikin ollut valkoista komposiittiputkea. Tähän muutokseen olemme tyytyväisiä, vaikka mitä muuta menisi pieleen. Tasan tunnin mittaisen tauon jälkeen työ jatkui ja tilaan ilmaantui suihku ja lopulta wc-pönttö. Vähän ennen kolmea oli työ valmis ja asentaja totesi siivoavansa vielä jäljet pois. Hyvin hoidettu ja nyt on vesiputkissa periaatteessa jo paineetkin.

Jaa, että mistä tuttu asentaja. Sama asentaja asensi jokin aika sitten meidän toiseen vessaan uuden pöntön. Sitä ennen, aika monta vuotta sitten oli myös oppilaanani peruskoulumaailmassa, kuten myös vaimonsa. Pitäisikö tuntea itsensä vanhaksi, kun oppilaat käyvät remontoimassa entisen opetajansa asuntoa. Ei sentään. Hienoa nähdä, että ovat saaneet hyvät ammatit ja osaavat työnsä.

(Arvioin tulosta oikeasti vasta, kun kaikki on valmista)

Suihkuremppa osa 13

16. päivä.

Loppujen kaakelien asennuksia ja kaikkien kaakelien saumauksia. Tila alkaa vähitellen näyttää siltä, että siellä voisi joskus saunoa ja käydä pesulla.

Suihkuremppa osa 12

15. päivä.

Tänään alkoi taas tapahtua ja suihkun seinät saivat ylleen isokokoiset valkoiset laatat ja sähköjen syötöt näihin pyöreät reijät. Suihkun takaseinästä tuli tumman harmaa tehosteseinä. Kaunis yhdistelmä. Kuulin myös, että nyt töitä tehnyt firma vastaa vielä wc-paperitelineen ja parin pyyhekoukun asennuksista. Sitten vaihtuu tekijät.

Vähän isompi yllätys oli se, että tunnistin vihdoin tämän toisen
remppamiehen entiseksi oppilaakseni.

Suihkuremppa osa 11

14. päivä.

Vietimme viikonlopun telttaillen ja koti uinui ilman ihmisiä nämä pari päivää. Piipahdimme kotimatkalla taas Karoliinan luona suihkussa.

Suihkuremppa osa 10

12. päivä.

Perjantai kului itseltäni Puisto Bluesin järjestyksenvalvonnassa, enkä siis jälleen havainnut mitä talossa tapahtui. Eilen ei tapahtunut mitään. Tultuani illalla kotiin oli suihkun ja saunatilan lattioiden kaakeloinnit valmiit.

Päivällä olin saanut vihiä siitä, ettei remppa etenisi jatkossa suunnitellulla tavalla, törmättyäni kaupungilla toiseen remontoijaan ja hänen polttariporukkaansa.

Suihkuremppa osa 9

10. päivä.

Olin itse poissa aamusta alkaen, enkä nähnyt remonttiporukan tuloa tai lähtöä. Päivän saldoksi kertyi toinen kerros kosteussuojaa lattiaan ja seinälevyjen pintaan. Sauna ja suihku ovat nyt synkän mustat, eikä ilman erillistä valaisinta tahdo erottaa yksityiskohtia, joskaan niitä tuskin edes on.

Suihkuremppa osa 8

9. päivä.

Tänään työt alkoivat heti kahdeksan jälkeen ja äänistä päätellen levittivät jälleen jotakin suurille pinnoille. Työt kestivät puoleen päivään ja lopputuloksena olivat levittäneet kosteussulut tai saumausaineet seinälevyjen saumakohtiin. Levitystyö jatkui myöhemmin iltapäivällä ja nyt mustan kosteussulun olivat saaneet niin lattiat, kuin suihkun senätkin.

 

Suihkuremppa osa 7

8. päivä.

Juhannuksen kuivattelujen jälkeen työmiehet pääsevät jälleen edistämään remonttia ja levittävät sekä suihkun, että saunan lattioille uudet pinnoitteet ja tasaavat samalla epätasaisuuksia ja parantavat lattian kaatoa. Työ ei kestä kauaa, mutta on ymmärrettävää, ettei juuri levitetylle tasoitteelle voi mennä kävelemään. Naapurin remontti ei olekaan valmis ja siirtyvät sinne työskentelemään.

Suihkuremppa osa 6

7. päivä.

Hiljaiselo rakentamisen osalta jatkuu ja käyn kuvaamassa avattuja rakenteita. Tämä on toivoakseni viimeinen kerta, kun se on mahdollista.

Suihkuremppa osa 5

6. päivä.

Juhannuksena ei tapahdu muuta, kuin kuivuri pöhisee nurkassa. Opettelemme liikkumaan asunnossa, jonka eteinen on jaettu muoviseinällä ja vetoketjuovella kahtia. Ulos pääsee vain avaamalla vetoketjun ja tuo mieleen telttailun, jota emme ole vielä tämän kesän osalta aloittaneet. Plussansa tässäkin.

Asunto on sekaisin tavaroista, jotka jouduttiin tyhjentämän pikavauhdilla eteisestä. Mitään ei löydy ja jokainen yritys löytää jotakin pahentaa vain tilannetta. Tämä luo jännitteitä asujaimistolle.

Suihkuremppa osa 4

4. päivä.

Tänään remonttimiehet kävivät vain tarkastamassa laitteitaan ja kuivuri jatkoi pöhinäänsä. Viimeinen visiittikin oli alku iltapäivästä ja kaveri kertoi heidän saaneen toisen remontin loppuun. Lähtevät juhannuksen viettoon ja tulevat meille sitten maanantaina. Lattiaan ei sitten tule uutta muovimattoa, vaan laatat. Olen tyytyväinen.

Suihkuremppa osa 3

3. päivä.

Työmiehet saapuivat hommiin varhain aamulla ja alkoi kuhina. Piikkausta ei enää kuulunut, mutta poraa, sahaa ja erilaisia repimisen ääniä. Pian puolen päivän jälkeen työt hiljenivät ja jäljelle jäi kuivurin hiljainen pöhinä. Suihkun lattia oli saanut uuden kaivon ja seinät oli vuorattu uusilla kipsilevyillä. Vähän jäi jännittämään, että kuinka pitä tulisi kuivatteluajasta ja sen myötä suuri sähkölaskusta. Miehet siirtyivät viimeistelemään tämän yhtiön toista suihkuremonttia, jonka piti alun perin olla valmis, ennen kuin meillä olisi aloitettu.

Suihkuremppa osa 2

2. päivä.

Remonttipäivä alkoi tasan kahdeksalta piikkaajan astuessa sisälle ja toivottaessa iloisesti hyvää huomenta. Saman aikaisesti hänen valmistellessa työtään muovitettiin vielä eteisestä viimeiset kaapit ja naulakko. Piikkaus kesti sitten nelisen tuntia ja tuntui talon rakenteissa sekä kuului naapuritaloon. Lattiaan ilmaantui iso kuoppa kohdalle, jossa aiemmin sijaitsi lattiakaivo. Myös kaakeliseinästä häipyi pari neliötä suihkun puoleisesta nurkkauksesta. Siitä etsittiin kosteutta, joka olisi päässyt rakenteisiin  hajonneiden kaakelien kautta. Mitä ilmeisimmin kosteutta oli ainakin kaivon ympärillä, mutta se kaikki saattoi nousta piikkauksen yhteydessä ylös ja häipyä ulos. Näin ainakin toivon. Myös suihkun ja saunan yhteinen muovimatto sai kyytiä.

Expedition Telttapaikka

Varjagi-festivaali 2019

Suihkuremppa osa 1.

1. päivä

Kevään ajan uumoiltu pesutilojen, eli suihkun ja saunan remontti alkoi sitten tänään. Sähkömies huuteli aamulla, puoli kahdeksan jälkeen avoimesta ovesta ja kyseli, josko meillä olisi remontti alkamassa. Ja olihan se. Vartissa oli suihkusta purettu kaikki kiinteät sähkölaitteet ja seuraavat kaverit pääsivät purkamaan kattoa ja vesikalusteita. Neljä tuntia myöhemmin oli tilat, osa eteistä mukaan luettuna suojattu muovilla.

Tarkoituksena on vaihtaa suihkuun lattia, seinäkaakelit sekä kattopaneelit ja nyt puretut kiintokalusteet. Saunasta uusiksi menee lattia ja lauteet.

S a l o ~ 225 vuotta

Tänään on kulunut 225 vuotta sukunimemme syntymästä. Tuolloin 9.6.1794 merkittiin Lohtajalla muutto- ja rippikirjoihin Matin ja Annan sekä lastensa Matin, Marian ja Katariinan sukunimeksi Salo. Nimen taustana oli juuri perustettu, vailla tieyhteyttä ollut Salon kruununtila Marinkaisten kylässä. Perhe oli asunut aiemmin Kälviällä Asujamaan torpassa, jonka päärakennus oli siirretty uudelle paikalle edellistalven rekikelien aikana. Myös perheen sukunimi oli ollut aiemmin Asujamaa. Sitä ennen myös Havela ja Stor-Havela.

Lämpimät kiitokset myös Lohtajan silloiselle kirkkoherralle Jakob Abrahaminpoika Frosterukselle sekä kappalainen Abraham Peranderille nimen ottamisesta kirjoihin.

Puutarhaunelmia

Brandestein-marssi

Tähtiä ja pelimannimusiikkia

On taas se aika vuodesta, että kotikaupungissani Järvenpäässä vietettiin kotiseutu"juhlaa", Järvenpää-päivää. Pari vuosikymmentä sitten liituraitabileistä kansanjuhlaksi muuttunut päivä keräsi jälleen kerran kaupungin yhdistykset ja laajan joukon muita toimijoita esittelemään toimintaansa kävelykadulle ja sen päässä sijaitsevalle torille. Itse vietin suurimman osan ajasta tähtiteellisen yhdistyksemme kojulla, jakamassa esitteitä ja puhuttamassa ihmisiä, keskeisenä tavoitteenamme rekrytoida lisää jäseniä. Tällainen jäsenhankinta on epävarmaa, mutta käytännössä paras tapa tavoittaa ihmisä, jotka eivät ole mitenkään aktivisesti kytköksissä harrastustoimintaan. Tulokset näkyvät sitten joskus, kunhan väki on sulatellut saamaansa tietoa.

Torilla tapahtui toki muutakain. Omalta osaltani tähtiharrastuksen markkinointia vaikeampaa oli pelimanniyhtyeemme keikka, joka oli laskujen mukaan 19. Järvenpää-päivissä. Nyt siis vietettiin tätä tapahtumaa 19:ttä kertaa ja olemme olleet aina mukana. Hankalan keikasta teki se, että tänä vuonna lämpötila oli kymmenen asteen paikkeilla. Aamusella ilma oli kosteaa ja kevyt tuuli tunki kosteuden ja kylmyyden jokaiseen luuytimeen asti. Viidentoista minuutin soitto oli kuitenkin kiva ja pääsimme poimimaan talven aikana rakennetusta ohjelmistosta neljä kivaa näytepalaa yleisön kuunneltavaksi. Ensimmäisten kahden aikana tämmärin sormet olivat kuin jäiset kalapuikot. Kolmanteen ne sulivat ja neljännen aikan oli koko kroppa taas jo jäässä.

Altairin, eli tähtiyhdistyksemme kohtaloksi koitui kaiken kattanut pilvisyys, eikä Aurinkoa päästy katsomaan ollenkaan. Toisaalta olimme jo varautuneet tähän, eikä mukana ollut kuin yksi kaukoputki. Sekin lähinnä näön vuoksi. Uutta ja ihmeellistä sen sijaan oli uusi telttakatos, jonka hankimme vain päivää ennen Järvenpää-päivää. Vanha puutarhakatos-tyyppinen telttamme oli palvellut meitä pitkälti toistakymmentä vuotta, ellei peräti täydet 20. Nyt se tuli kuitenkin tiensä päähän, eikä sitä enää saanut koottua ehjänä. Tavallaan vanhan teltan hajoaminen oli helpotus, eikä jahkailulle ollut enää sijaa. Uusi oli vain hankittava.

Altairin teltalla piipahti myös uusi nuorisopuolen pomo, jolle saatoimme esitellä yhdistyksen toimintaa ja jopa suunnitella yhteisiä jutuja. Samoin saatoimme kertoa yhdistyksestä kaupunginjohtajallemme, joka on tosin ollut virassa jo hetken, mutta vasta nyt kohtasimme. Ainakin muodollista kiinnostusta osoitti hänkin. Tästä mennään kohti kesää ja myöhemmin nähdään paljonko ideoiden asteella olevia juttuja toteutuu.

 

Adrena Clarkella

Kevät etenee ja työpaikan pihassa ihmeteltiin ja osin pelättiinkin pieniä karvaisia otuksia. Lapsia täynnä olevan alueen laidalla pörränneitä, silmin nähden tokkuraisia hyönteisiä luultiin maa-ampiaisiksi ja hyvästä syystä. Moni pelkää näitä agressiivisia lentäjiä, joita tavataan yllättävän usein lasten leikkipaikoilla, urheilukentillä ja uimarannoilla. Eli juuri siellä, missä ihmiset ovat kontaktissa maahan.

Nämä kevätpörriäiset eivät kuitenkaan olleet maa-ampiaisia, vaan mehiläisiä, raitamaamehiläisiä. Adrena clarkella -lajin uroksia ja naaraita, eli maamehiläisiä. Uusi laji minulle, johon olen varmaankin aiemmin lajia tuntematta törmännyt.

Rullaillen kohti kesää

Kuinka ollakkaan, sain itsestäni irti ja hyppäsin taas fillarin selkään, hurauttaakseni pienen testilenkin. Lääkärin määräämän pyöräilykiellon päättymisestäkin oli kulunut jo huimat neljä päivää. Ruoskin itseäni, pukeudun säkkiin ja ripottelen päälleni tuhkaa, jätettyäni nuo kauniit kevätpäivät pyöräilemättä. Olen näinä päivinä ajanut jopa autoa. Rakas vaimoni on sen sijaan pyöräillyt yhtä päivää lukuunottamatta, liki seitsemän kilometrin työmatkansa edes takaisin; fillari-juna-fillari.

Itse olen runsaan kuukauden ajan vain katsellut pyörää ja muita pyöräilijöitä. Tänään sitten onnistuin puhumaan itseni ympäri ja lähdin lenkille. Alun alkaen ei ollut tarkoitus ajaa mitään pitkää kuntolenkkiä, kunhan vähän tunnustelisin miltä tuntuu ja onko fillari vielä kuosissaan. No olihan se ja ajo tuntui heti alkuunsa jo maittavan, kunhan olin ensin pumpannut takarenkaaseen ilmaa. Pienestä pyrähdyksestä kehkeytyi muutaman kilometrin ajo ja vielä kotiin tuleessa oli tunne, että voisin kiertää korttelin tai pari. Oikeastaan ajaminen tunti liiankin hyvältä. Kuukauden tauon ei kuvittelisi hukkaavan sitä tunnetta, jonka polkiessa saa, mutta ilmassa oli jotakin niin erilaista. Runsaan kilometrin rullailun jälkeen tajusin mistä oli kyse. Olin vaihtanut muutama päivä sitten pyörään kesärenkaat nastojen tilalle ja kadut oli nyt harjattu murskeesta. Kesä voi vapaasti tulla.

Tarinareppu

Blogin vanha nimi Kotinurkka katosi sitten historian hämyyn. Uusi nimi kuvastaa liikkumista ja aina mukana kulkevaa reppua ja sen sisältämiä tarinoita. Jos haluat, että kirjoitan tai kuvaan jostakin sinua kiinnostavasta aiheesta, niin kerro siitä ja yritän toteuttaa sen. Olettaen siis, että aihe on minullekin tuttu.

Tarinarepun tarkoituksena on olla yleisblogi kaikille, lukemattomille harrastuksilleni sekä luultavasti ajoittain esiin työntyville muille ajatuksilleni. Blogin toisena kirjoittajana on vaimoni Marja, joskin uskon pääosan teksteistä syntyvän minun näppäimistön kautta.

https://youtu.be/lmtRalJ_wzA