Tähtiä ja pelimannimusiikkia

On taas se aika vuodesta, että kotikaupungissani Järvenpäässä vietettiin kotiseutu"juhlaa", Järvenpää-päivää. Pari vuosikymmentä sitten liituraitabileistä kansanjuhlaksi muuttunut päivä keräsi jälleen kerran kaupungin yhdistykset ja laajan joukon muita toimijoita esittelemään toimintaansa kävelykadulle ja sen päässä sijaitsevalle torille. Itse vietin suurimman osan ajasta tähtiteellisen yhdistyksemme kojulla, jakamassa esitteitä ja puhuttamassa ihmisiä, keskeisenä tavoitteenamme rekrytoida lisää jäseniä. Tällainen jäsenhankinta on epävarmaa, mutta käytännössä paras tapa tavoittaa ihmisä, jotka eivät ole mitenkään aktivisesti kytköksissä harrastustoimintaan. Tulokset näkyvät sitten joskus, kunhan väki on sulatellut saamaansa tietoa.

Torilla tapahtui toki muutakain. Omalta osaltani tähtiharrastuksen markkinointia vaikeampaa oli pelimanniyhtyeemme keikka, joka oli laskujen mukaan 19. Järvenpää-päivissä. Nyt siis vietettiin tätä tapahtumaa 19:ttä kertaa ja olemme olleet aina mukana. Hankalan keikasta teki se, että tänä vuonna lämpötila oli kymmenen asteen paikkeilla. Aamusella ilma oli kosteaa ja kevyt tuuli tunki kosteuden ja kylmyyden jokaiseen luuytimeen asti. Viidentoista minuutin soitto oli kuitenkin kiva ja pääsimme poimimaan talven aikana rakennetusta ohjelmistosta neljä kivaa näytepalaa yleisön kuunneltavaksi. Ensimmäisten kahden aikana tämmärin sormet olivat kuin jäiset kalapuikot. Kolmanteen ne sulivat ja neljännen aikan oli koko kroppa taas jo jäässä.

Altairin, eli tähtiyhdistyksemme kohtaloksi koitui kaiken kattanut pilvisyys, eikä Aurinkoa päästy katsomaan ollenkaan. Toisaalta olimme jo varautuneet tähän, eikä mukana ollut kuin yksi kaukoputki. Sekin lähinnä näön vuoksi. Uutta ja ihmeellistä sen sijaan oli uusi telttakatos, jonka hankimme vain päivää ennen Järvenpää-päivää. Vanha puutarhakatos-tyyppinen telttamme oli palvellut meitä pitkälti toistakymmentä vuotta, ellei peräti täydet 20. Nyt se tuli kuitenkin tiensä päähän, eikä sitä enää saanut koottua ehjänä. Tavallaan vanhan teltan hajoaminen oli helpotus, eikä jahkailulle ollut enää sijaa. Uusi oli vain hankittava.

Altairin teltalla piipahti myös uusi nuorisopuolen pomo, jolle saatoimme esitellä yhdistyksen toimintaa ja jopa suunnitella yhteisiä jutuja. Samoin saatoimme kertoa yhdistyksestä kaupunginjohtajallemme, joka on tosin ollut virassa jo hetken, mutta vasta nyt kohtasimme. Ainakin muodollista kiinnostusta osoitti hänkin. Tästä mennään kohti kesää ja myöhemmin nähdään paljonko ideoiden asteella olevia juttuja toteutuu.