Tähti- ja pöllöretki

Taas oli se aika vuodesta, jolloin Vantaan Luonnonystävät (www.valu.fi) järjesti perinteisen tähtien ja pöllöjen tiirailureissun. Nytkin lähtö oli Tikkurilasta, Valun, Tonttulan toimiston vierestä. Turistibussiin lastautui runsaat parikymmentä innokasta matkalaista sekä muutama Valun toimihenkilö ja me kaksi opasta. Lähtö oli tasan kuudelta, parikymmentä minuuttia myöhemmin poimimme vielä Myyrmäestä kourallisen väkeä kyytiin ja suuntasimme Porkkalaan. Siellä sitten pysähtelimme paikoissa, joissa pöllöjä on aikaisemmin kuultu, mutta kiristynyt pakkanen taisi pitää huhuilijat hiljaa. Vårnäsin museosiltaa ei bussi voinut ajaa, joten kävelimme sen ylitse kirpeässä pakkasessa ja minä pidin pohjoispäässä puolen tunnin tähtinäytännön. Nousevassa pakkasusvassa ei himmeiden kohteiden perään voinut enään haikailla, joten Mars, Saturnus, Kuu ja Orionin sumu saivat tääs tilaisuuden saada ihailua osakseen. Tällaiselle tähtien suhteen maallikkoporukalle nämäkin ovat hienoja kohteita.

Valun Inkan pyynnöstä pidin tähtijuttujen lisäksi pienen alustuksen Porkkalan historiasta, kun kerran Neuvostojoukkojen rakentamalla sillalla seistiin ja historia on muutenkin lähellä sydäntäni.

Reissun kääntöpiste oli lähellä niemen kärjen lintutornia, jonne emme ajanpuutteen ja kiristyvän pakkasen vuoksi kiivenneet. Eväät kuitenkin syötiin parkkipaikan laidassa, Tringan kaverin pitäessä esitelmää Suomen pöllöistä. Makeeta... meillä on linnustossa maailman suurin ja piennin pöllölaji. Paluumatkalla pysähdyttiin vielä muutaman kerran ilman kuulohavaintoja. Viimeinen pysähdys oli juuri ennen Helsinki-Hanko maantietä ja kas kummaa. Lehtopöllö intoutui huhuilemaan. Reissu oli siis pelastettu ja matka takaisin Tikkurilaan saattoi alkaa. Perillä olimme varttia vailla puolen yön. Hyvä niin, koska parina aikaisempana vuotena olen joutunut odottamaan junaa täyden tunnin, nyt vain 11 minuuttia.

Hallitus koolla ja väkeä kerholla

Altairin vuosikokousasiakirjat tulivat sitten hyväksytyiksi hallituksen tasolla, kun kokoonnuimme ilmeisesti viimeiseen kokoukseen ennen vuosikokousta. Asiat käytiin rivakasti lävitse ja kokous päättyi vain pienen hetken kerhoillan alun jälkeen. Toimintakertomus oli surullista kirjoitettavaa hankalan vuoden jälkeen. Toimintasuunnitelma sekä talousarvio tuovat läpi mennessään aikamoisia muutoksia toimintojen keskinäisiin suhteisiin. Toisaalta Lomoa on nyt rakennettu kaikkiaan neljä vuotta ja Altair laittanut siihen suunnilleen sen, mitä se tulee varsinaiseen rakennus- ja kunnostustyöhän laittamaankaan. Jatkossa sitten homma pyörii, kuten muukin yhdistyksen toiminta. Rahaa jaetaan toiminnan luonteen ja aktiviteetin mukaan. Tietysti perus ylläpito hoidetaan, vaikka aktiivisia käyttäjiä ei jäsenistössä olisikaan kuin kourallinen.

Kerhoiltaan saapui pitkään aikaan ennätyksellinen porukka. Viime vuonna kerholla oli enimmillään 16 henkeä ja nyt 20. Puolet osanottajista oli syksyn aikana aktivoitunutta nuorisoa, joka kantoi omatoimisesti putket ulos ja aloitti tähtien katselun. Myöhemmin illalla näytin piirtoheitinkalvoilta kuvia Lomo-projektin vaiheista. Moni... valtaosa aktiiveista... ei ole koskaan edes nähnyt kyseistä teleskooppia. Toivottavasti joku sai edes pienen kipinän tarttua Lomoa sarvista.

Nassu pölyssä

Eilinen uurastus jatkui Altairin komeroissa ja hyvällä tuloksella. Varstokoppiin voi nyt turvallisesti kävellä, pelkäämättä törmäystä jonkin terävän metallilevyn kanssa tai varpaille pyörivää keilapalloa. Toki jokunen levy on yhä komerossa ja se keilapallokin sai komerosta uuden turvallisen paikan. Paljon tavaraa siirtyi uuteen paikkaan odottamaan jatkotoimenpiteitä, uudellenkäyttöä tai romutusta. Niin, kuten otsikko kertookin, nousi koko urakasta ilmoille todella komea pölypilvi ja me puheenjohtajat tietysti viihdyimme tämän kaiken keskellä oikein hyvin ja pitkään.

Iltasella sitten jatkoin byrokratian kiemuroissa, lähetellen meilejä sinne tänne ja kirjoitellen erinäisiä tekstejä. Sentään koko ilta ei mennyt tähtiharrastuksen parissa. Byrokratiaveron ottivat maanpuolustus ja kansanmusiikkikin.

Laidasta laitaan

Maanantai-päivä kului kiireen ja tähtiharrastuksen keskellä. Aamusta istuin koneelle ja kirjoitin valtaisan määrän erilaisia tekstejä, joista osa jo myöhässä aikataulusta ja osa aivan viimetipalla. Mukana myös Altairin toimintasuunnitelma. Iltapäivästä läksimme sitten vpj:n kanssa raivaamaan kerhohuoneen varastoja, sekä muita romusta täyttyneitä tiloja. Muutaman vuoden takainen rakentelubuumi jätti jälkeensä mahtavan kasan erilaista teknistä roinaa. Osasta ehkä saa vielä tehdyksi jotakin, mutta suurin osa taitaa odottaa jo hävitystä. Urakointi jatkuu tiistaina, koska kaikki tavarat jäi pitkin kerhohuonetta.

Illalla sitten edessä oli harrastuksen toinen laita. Vierailin naapuripitäjän partiolaisten illassa. Parikymmentä muksua ja ohjaajat päälle. Ikävä vain, että taivas tuprutti lunta ja ilta jäi diojen katseluun.