Adrena Clarkella

Kevät etenee ja työpaikan pihassa ihmeteltiin ja osin pelättiinkin pieniä karvaisia otuksia. Lapsia täynnä olevan alueen laidalla pörränneitä, silmin nähden tokkuraisia hyönteisiä luultiin maa-ampiaisiksi ja hyvästä syystä. Moni pelkää näitä agressiivisia lentäjiä, joita tavataan yllättävän usein lasten leikkipaikoilla, urheilukentillä ja uimarannoilla. Eli juuri siellä, missä ihmiset ovat kontaktissa maahan.

Nämä kevätpörriäiset eivät kuitenkaan olleet maa-ampiaisia, vaan mehiläisiä, raitamaamehiläisiä. Adrena clarkella -lajin uroksia ja naaraita, eli maamehiläisiä. Uusi laji minulle, johon olen varmaankin aiemmin lajia tuntematta törmännyt.

Rullaillen kohti kesää

Kuinka ollakkaan, sain itsestäni irti ja hyppäsin taas fillarin selkään, hurauttaakseni pienen testilenkin. Lääkärin määräämän pyöräilykiellon päättymisestäkin oli kulunut jo huimat neljä päivää. Ruoskin itseäni, pukeudun säkkiin ja ripottelen päälleni tuhkaa, jätettyäni nuo kauniit kevätpäivät pyöräilemättä. Olen näinä päivinä ajanut jopa autoa. Rakas vaimoni on sen sijaan pyöräillyt yhtä päivää lukuunottamatta, liki seitsemän kilometrin työmatkansa edes takaisin; fillari-juna-fillari.

Itse olen runsaan kuukauden ajan vain katsellut pyörää ja muita pyöräilijöitä. Tänään sitten onnistuin puhumaan itseni ympäri ja lähdin lenkille. Alun alkaen ei ollut tarkoitus ajaa mitään pitkää kuntolenkkiä, kunhan vähän tunnustelisin miltä tuntuu ja onko fillari vielä kuosissaan. No olihan se ja ajo tuntui heti alkuunsa jo maittavan, kunhan olin ensin pumpannut takarenkaaseen ilmaa. Pienestä pyrähdyksestä kehkeytyi muutaman kilometrin ajo ja vielä kotiin tuleessa oli tunne, että voisin kiertää korttelin tai pari. Oikeastaan ajaminen tunti liiankin hyvältä. Kuukauden tauon ei kuvittelisi hukkaavan sitä tunnetta, jonka polkiessa saa, mutta ilmassa oli jotakin niin erilaista. Runsaan kilometrin rullailun jälkeen tajusin mistä oli kyse. Olin vaihtanut muutama päivä sitten pyörään kesärenkaat nastojen tilalle ja kadut oli nyt harjattu murskeesta. Kesä voi vapaasti tulla.

Tarinareppu

Blogin vanha nimi Kotinurkka katosi sitten historian hämyyn. Uusi nimi kuvastaa liikkumista ja aina mukana kulkevaa reppua ja sen sisältämiä tarinoita. Jos haluat, että kirjoitan tai kuvaan jostakin sinua kiinnostavasta aiheesta, niin kerro siitä ja yritän toteuttaa sen. Olettaen siis, että aihe on minullekin tuttu.

Tarinarepun tarkoituksena on olla yleisblogi kaikille, lukemattomille harrastuksilleni sekä luultavasti ajoittain esiin työntyville muille ajatuksilleni. Blogin toisena kirjoittajana on vaimoni Marja, joskin uskon pääosan teksteistä syntyvän minun näppäimistön kautta.

https://youtu.be/lmtRalJ_wzA