Kuinka ollakkaan, sain itsestäni irti ja hyppäsin taas fillarin selkään, hurauttaakseni pienen testilenkin. Lääkärin määräämän pyöräilykiellon päättymisestäkin oli kulunut jo huimat neljä päivää. Ruoskin itseäni, pukeudun säkkiin ja ripottelen päälleni tuhkaa, jätettyäni nuo kauniit kevätpäivät pyöräilemättä. Olen näinä päivinä ajanut jopa autoa. Rakas vaimoni on sen sijaan pyöräillyt yhtä päivää lukuunottamatta, liki seitsemän kilometrin työmatkansa edes takaisin; fillari-juna-fillari.Itse olen runsaan kuukauden ajan vain katsellut pyörää ja muita pyöräilijöitä. Tänään sitten onnistuin puhumaan itseni ympäri ja lähdin lenkille. Alun alkaen ei ollut tarkoitus ajaa mitään pitkää kuntolenkkiä, kunhan vähän tunnustelisin miltä tuntuu ja onko fillari vielä kuosissaan. No olihan se ja ajo tuntui heti alkuunsa jo maittavan, kunhan olin ensin pumpannut takarenkaaseen ilmaa. Pienestä pyrähdyksestä kehkeytyi muutaman kilometrin ajo ja vielä kotiin tuleessa oli tunne, että voisin kiertää korttelin tai pari. Oikeastaan ajaminen tunti liiankin hyvältä. Kuukauden tauon ei kuvittelisi hukkaavan sitä tunnetta, jonka polkiessa saa, mutta ilmassa oli jotakin niin erilaista. Runsaan kilometrin rullailun jälkeen tajusin mistä oli kyse. Olin vaihtanut muutama päivä sitten pyörään kesärenkaat nastojen tilalle ja kadut oli nyt harjattu murskeesta. Kesä voi vapaasti tulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti