Taas oli se aika vuodesta, jolloin Vantaan Luonnonystävät (www.valu.fi) järjesti perinteisen tähtien ja pöllöjen tiirailureissun. Nytkin lähtö oli Tikkurilasta, Valun, Tonttulan toimiston vierestä. Turistibussiin lastautui runsaat parikymmentä innokasta matkalaista sekä muutama Valun toimihenkilö ja me kaksi opasta. Lähtö oli tasan kuudelta, parikymmentä minuuttia myöhemmin poimimme vielä Myyrmäestä kourallisen väkeä kyytiin ja suuntasimme Porkkalaan. Siellä sitten pysähtelimme paikoissa, joissa pöllöjä on aikaisemmin kuultu, mutta kiristynyt pakkanen taisi pitää huhuilijat hiljaa. Vårnäsin museosiltaa ei bussi voinut ajaa, joten kävelimme sen ylitse kirpeässä pakkasessa ja minä pidin pohjoispäässä puolen tunnin tähtinäytännön. Nousevassa pakkasusvassa ei himmeiden kohteiden perään voinut enään haikailla, joten Mars, Saturnus, Kuu ja Orionin sumu saivat tääs tilaisuuden saada ihailua osakseen. Tällaiselle tähtien suhteen maallikkoporukalle nämäkin ovat hienoja kohteita.
Valun Inkan pyynnöstä pidin tähtijuttujen lisäksi pienen alustuksen Porkkalan historiasta, kun kerran Neuvostojoukkojen rakentamalla sillalla seistiin ja historia on muutenkin lähellä sydäntäni.
Reissun kääntöpiste oli lähellä niemen kärjen lintutornia, jonne emme ajanpuutteen ja kiristyvän pakkasen vuoksi kiivenneet. Eväät kuitenkin syötiin parkkipaikan laidassa, Tringan kaverin pitäessä esitelmää Suomen pöllöistä. Makeeta... meillä on linnustossa maailman suurin ja piennin pöllölaji. Paluumatkalla pysähdyttiin vielä muutaman kerran ilman kuulohavaintoja. Viimeinen pysähdys oli juuri ennen Helsinki-Hanko maantietä ja kas kummaa. Lehtopöllö intoutui huhuilemaan. Reissu oli siis pelastettu ja matka takaisin Tikkurilaan saattoi alkaa. Perillä olimme varttia vailla puolen yön. Hyvä niin, koska parina aikaisempana vuotena olen joutunut odottamaan junaa täyden tunnin, nyt vain 11 minuuttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti