Blogi unholan yössä

Taisin valittaa surkeasti tuossa runsas vuosi sitten, että unohdin koko blogin pitkäksi aikaa. Nyt näyttää tapahtuneen täsmälleen samoin. Toisaalta olen miettinyt tarkempaa syytä tällaiseen unohdukseen ja päätynyt siihen, että en oikeastaan ole unohtanut kirjoittamista, vaan jäänyt ihmettelemään mitä tällaiseen oikeasti pitäisi kirjoittaa.

Jotkin blogit ovat erilaisia uutiskanvia, toiset kuuluisien ihmisten päiväkirjoja, joita suuri yleisö ahmii, aina ähkyyn asti. Mitä minä sitten voisin kirjoittaa, minä joka en tunnustaudu minkäänlaiseksi narsistiksi, kuten eräät, enkä ole mitenkään kuuluisakaan, mutta en niin tuntematonkaan, että voisin kirjoitella huoletta aivan mitä tahansa. Itse blogin pitäminenhän on mitä suurinta muotihömppää, jota infoähkyn kyllästämä teknomaailma vielä ruokkii. No, olen kai sitten osa sitä kaikkea.

Niin se syy. Tekstihän on pääsääntöisesti harrastuksiin ja tällä nimenomaisella blogilla tähtiharrastukseen liittyvää tapahtumien ja ajatusten kuvausta. Kirjoitan siis omasta tavastani harrastaa tätä tieteenlajia. Monastihan ne äänekkäimmät harrastajat omaavat täysin erilaisen lähestymistavan koko asiaan ja uskon vakaasti, että tällaisia laajasti koko tähtiharrastuksen kirjosta kiinostuneita on muitakin. En siis olisi ainoa, joka katselee tähtitaivasta pienellä kaukoputkella, tietämättä tarkkaan mitä okulaarissa kulloinkin näkyy, mutta silti nauttien kaikesta näkemästään yhtälailla, kuin hetkistä observatorioiden suurten teleskooppienkin äärellä. En olisi myöskään ainoa harrastaja, jolle loppupeleissä sosiaaliset kontaktit olisivatkin rankkoja tuloksia tärkeämpiä. Ehkä siis kirjoittaminen tuo muillekin uskoa siihen, että on terveellistä ajatella ja tehdä asioita muullakin tavalla. Uskoo sitten, ken tahtoo.