Ikkunoita maailmankaikkeuteen

Tänään päättyi neljän illan kurssi Järvenpään Opistossa. Kurssin teemana oli ikkunoiden avaaminen maailmankaikkeuteen ja se kokoontui kahdella viikolla, molemmissa maanantaina ja keskiviikkona. Minulle kurssi poikkesi totutusta siinä, että en koostanut sitä niin perinteiseen tyyliin Auringosta kvasaareihin.

Käsittelyjärjestys määräytyikin nyt aallonpituuden mukaan. Aluksi toki kävimme lävitse näkymät sellasisena, kuin ihminen ne voi ilman optisia apuvälineitä nähdä ja hahmottaa. Siis paljain silmin. Samaan osakokonaisuuteen poimin myös arkeoastronomian ja jätinkirkot. Paljon uutta asiaa kurssilaisille. Jokunen taisi muuttaa lomasuunnitelmiaankin, ainakin siitä päätellen, kuinka innokkaasti pohtivat ajoreitin löytämistä näiden muinaisjäännösten luo.

Varsinainen kohteiden läpikäynti alkoi näkyvän valon alueelta ja erilaisten kaukoputkien esittelyllä. Jatkoa seurasi kohteiden osalta niin, että toisena iltana katselimme niitä maapallolta tai sen kiertoradalta kuvatuina ja kolmantena sitten luotainten ja mönkijöiden avulla tutkittuina. Heti ensimmäisenä iltana pääsimme observatorioon katselemaan Jupiteria, joten seuraavilla kerroilla ei ollut painetta pilvilauttojen painellessa ylitsemme.

Neljäntenä ja samalla viimeisenä iltana avasimme sitten ikkunat muiden aallonpituuksia maailmoihin, aloittaen radioaalloista ja päätyen gammasäteilyyn. Yllätys oli suuri niin kurssilaisille, kuin osin minullekin, kuinka moni kaunis valokuva on tosiasiassa kuvattu muulla, kuin näkyvän valon alueella. Kiinnostusta herätti myös oman Aurinkomme aallonpituuden mukana muuttuva luonne.

Pitäisi vaihdella useamminkin asioiden käsittelyjärjestystä ja tapaa ryhmitellä kohteita. Nyt sekoitin kohteiden joukkoon myös havaintolaitteet, jotka esittelin aina ennen kyseisellä aallonpituudella tehtyjä havaintoja.

Mitä sitten syksyksi 2014? Olisiko perinteinen harrastuskurssi paikallaan?