Matkailua keskiajassa ja esi-isien mailla

Kirjoitin edellistä tekstiäni myöhään sunnuntai-iltana ja tuosta on kulunut kohta kaksi viikkoa. Maanantaina lähdimme kotiin ja itse aloin valmistella reissua Turun keskiaikatapahtumaan. Oli vähän ommeltavaa ja paljon suunniteltavaa. Lähtisimme liikkeelle varhain perjantaiaamuna ja ajaisimme lauantaina vielä yöksi saareen. Mutta kuinkas sitten kävikään.

Maanantaiaamun koittaessa teltallamme oli ilmassa hienoista jännitystä. Toimisiko yhteydet ja ennen kaikkea riittäisikö sähkö? Marja aloitteli elämänsä ensimmäistä etätyöpäivää saaressa ja teltalla. Alun haparoinnin jälkeen paneelista alkoi virrata sähköä myös Marjan läppäriin ja kohta työ sujui, kun arkena muutenkin. Vain toisen näytön puuttuminen vaati hieman sopeutumista ja koneen viereen kynän ja vihkon korvaamaan Windowsin Notepadia. Marjan lopetellessa iltapäivällä töitään minä pakkasin tavaroita, jotka sitten nostelimme yhdessä autoon. Söimme vielä päivällisen ja suuntasimme kotiin.

Kolmen kotipäivän jälkeen oli edessä Keskiaikainen Turku -tapahtuma. Toki kotipäivät tiesivät Marjalle kolmea työpäivää omassa toimistossaan ja minulle edellisen reissun tavaroiden huoltamista. Käytännössä pyykin pesemistä. Puolet tiistaipäivästä vietin suunnitellusti terveyskeskuksessa, johon olin buukannut labrakokeet ja pari muuta sairaanhoitajan tapaamista. Kaikki tarvittavat ja vaaditut tutkimukset tuli hoidettua yhdellä kertaa. Viimeistelin viikon kuluessa myös sittemmin täysin epäonnistuneeksi osoittautuneen pellavaisen tunikani. Sen puran joskus alkutekijöihinsä ja teen aineksista jotakin muuta.

Turkuun siis lähdettiin perjantaiaamuna, Marjan otettua tuohon yhden lomapäivän tai en oikeastaan tiedä oliko tuo lomaa vai saldovapaata. Ihan sama minulle. 

Kotoa lähdimme periodivaatteet valmiiksi yllä ja jälleen kerran päädyimme huomion kohteeksi. Nyt bensamittarilla, jossa naapuritankilla ollut nainen pyyteli ensin anteeksi ja halusi sitten kertoa kuinka ihanat asut meillä oli yllämme. Tuo jaksoi hymyilyttää pitkälle. Kiitos hänelle.

Parin tunnin ajon jälkeen pysäköimme auton hotellin parkkiin ja lähdimme tallustelemaan läpi Turun, kaupungin vanhalle suurtorille. Edellisistä vuosista poiketen ei markkinakojuja näkynytkään jokivarressa, vaan kaikki olivat tiivisti torilla ja viereisessä puistossa. Kojut oli nopeasti käyty läpi ja havaittu, että rahat säästyvät johonkin muuhun, joka käytännössä tarkoitti syömistä ja juomista. Lopun päivää kiertelimme alueella tuttujen kanssa jutellen, kojuja vielä katsellen ja muutamia musiikkiesityksiä kuunnellen. Ja tietysti ruokaa ja juomaa etsien. Varsinkin juotava teki kauppansa lämpötilan huidellessa kolmen kympin kieppeillä ja jossakin tyynessä, aurinkoisessa nurkassa ehkä ylikin.

Iltaa istuimme kahden tuttavapariskunnan kanssa ja hotellille ennätimme vain muutamaa minuuttia ennen sateen alkamista. Sadetta jatkuikin sitten aamupuolelle yötä ja lauantai aukeni mukavan raikkaana ja selkeästi edellistä päivää viileämpänä. Myös tuuli oli virinnyt ja se teki olotilasta vieläkin paremman. Lauantain suunnitelmaan kuului yhden esitelmän ja usean musiikki ja tansiesityksen seuraaminen ja näin myös tapahtui. Esitelmä tai oikeastaan esittely koski Abo Vetus -museoon tehtyjä Turun suurtorin ja Aurajoen sillan keskiaikaisen ulkoasun mukaisia pienoismalleja. Ovat näkemisen arvoisia. Tehty perinteisellä tavalla käsin veistämällä 3D-printtauksen sijaan. Musiikillinen anti tuli käytyä läpi ja kaikki tapahtumassa esiintyät artistit ja yhtyeet kuultua. Oli siis aika lähteä paluumatkalle. Taktisesti pukeuduimme lauantaina ns. mundiksiin eli nykyaikaisiin vaatteisiin, jotka päällä on ehkä hieman mukavampi matkustaa autolla. Ja ei. Emme menneetkään saareen, vaan suoraan kotiin ja päätös oli järkevä. Kahden päivän tallustelut helteisellä mukulakivetyksellä veivät veronsa ja olimme kumpikin aivan puhki. Varsinkin jaloistamme. Sunnuntain lepo tuli tarpeeseen.

Marjalle maanantai tarkoitti taas työviikon alkua mutta minulle aikataulutettuja menoja. Ensiksi auto korjaamolle lyhyttä hitsisaumaa varten. Edellisviikon katsastus oli mennyt muuten kunnialla läpi, mutta pakoputken taaimmainen kannatin katkesi harmittavasti paria päivää ennen h-hetkeä ja se oli korjattava. Nyt siis voisi sanoa auton olevan katsastettu ja kunnossa. Ikäisekseen yllättävänkin hyvässä kunnossa. Lyhyt piipahdus kotiin ja auton nokka kohti Hyvinkäätä, jossa sijaitsee yksi lähiseudun parhaista kangaskaupoista. Lisää pellavaa ja satiinia varastoon. Sinänsä hauska sattuma, että myymälässä oli kanssani kolme muutakin asiakasta. Heillä listalla oli pellavaa ja villaa. Arvata saattaa, että me kaikki olimme historian elävöittäjiä. Asiakkaista siis neljä neljästä ja kaikki hankkimassa kankaita juuri periodivaatteisiin. Pitääpä katsella tulevissa tapahtumissa, josko tapaisin heidät uudelleen.

Viikko jatkui siis töiden ja käsitöiden merkeissä, kunnes perjantaina olisi lähtö Pohjanmaalle. Päivien kuluessa havaitsin olevani varsin uupunut ja päätinkin, että loppu loma otetaan rauhallisemmin ja keskitytään rentoutumiseen. Muutamia sovittuja menoja toki olisi, mutta karsisimme kaiken ei niin pakollisen. Joka tapauksessa nyt lähdettäisiin yhdelle reissulle. Minä pakkasin tavarat ja nostelin ne autoon sillä aikaa, kun Marja teki vielä viimeiset työtunnit ja sulki koneen. Nokka kohti Jyväskylää ja sieltä Kokkolan suuntaan ja Veteliin, jossa majapaikkamme sijaitsisi. 

Nyt on varhainen lauantai aamu ja katselen Halsuanjoen ylitse Sillanpään kylää, jossa esivanhempani asuivat koko 1800-luvun. En tarkkaan tiedä missä kohdin, mutta voin kuvitella, että molemmat Matit ja nuori Hjalmarikin ovat käyskennelleet täällä jokivarressa ja illan laskeutuessa katselleet samanlaisen usvan nousua joelle ja läheisille pelloille, kuten minäkin viime yönä.

Halsualle, jonne Salot täältä muuttivat ja jossa isäni ja isoisäni syntyivät lähdemme tuota pikaa. Siellä alkaa Helsingin Halusualaiset ry:n 60-vuotisjuhlinta ja minulla on kunnia ja velvollisuus avata tuo ensimmäinen tilaisuus. Mutta siistä sitten seuraavalla kerralla lisää.