600:n vuoden jetlag

Se tunne, kun ajat autolla tuiki tavallista maantietä ja tunnet samalla, ettei sinun pitäisi olla täällä ja tässä ajassa laisinkaan. Olet jossakin vieraassa tulevaisuudessa, jossa ihmiset liikkuvat itsekseen kulkevilla vaunuillaan, tiet ja kadut ovat leveitä ja päällystetty jollakin oudon tasaisella mustalla aineella. Kaupunki, jonka läpi matkaamme on täynnä toinen toistaan suurempia linnoja ja torneja. Nelikulmaisia torneja, joissa ikkuna-aukot yltävät maahan asti. Outoa ja pelottavaa. Kaduilla ja kujilla on kaikilla omat nimensä, jotka on hakattu laattoihin seisomaan risteyksiin. Erilaiset sanat ja numerot värittävät teiden pientareita ja vaunuihin kuuluu vain hurinaa ja suhinaa, mutta ei ihmisten, eläintein tai metsän ääntä.

Mietin mitä vain syödä, miten nukun ja kenelle uskallan puhua? Mikä kaikki on vaarallista ja mihin voin luottaa? Olo on orpo ja yksinäinen. Tyhjä. Tunnettu maailma on jäänyt taaksemme. Meidän on pakko löytää täältä majapaikka ja turva, johon käpertyä piiloon.  

Olimme palaamassa lyhyeltä, kolmen päivän visiitiltä Suomen keskiaikaseuran kesäleiriltä, Nuijasodasta. Leiri itsessään kesti 10 päivää, joten oma aikahyppymme jäi suhteellisen lyhyeksi. Silti tuona aikana mieli siirtyi ajassa taakse ja vieraan maailman asiat alkoivat kadota ajatuksista. Siirtyminen keskiaikaan sujuu usein hyvinkin helposti. Jo pelkkä pukeutuminen luo itselle tunteen ajassa siirtymisestä ja tämän jälkeen tuoksut, maut ja äänet vahvistavat tunnetta. Kun kaikki ihmiset ympärilläsi tuntevat ja toimivat samoin sekä muuttavat puheensakin tähän tuttuun aikaan, vieraan maailman asiat häipyvät näkyvistä ja maisemaankin ilmaantuu keskiaikaisia rakenteita on, kuin kotiin palaisi. Aikaan, jossa huolet olivat toisia, maisemat lähellä, asiat tuttuja ja turvallisia. Elämä yksinkertaisen selkeää. Toisin on sitten tulevaisuuteen paluun laita. Ottaa pitkän tovin, että muistaa kaikki tekniset jutut, kiellot ja rajoitukset sekä ymmärtää liikennettä ja yhteiskunnan toimintaa.

600 vuotta on aikamoinen aikahyppy kumpaankin suuntaan, mutta menneeseen, tunnettuun maailmaan se onnistuu, kuin Merlinin sauvaa heilauttamalla.