Kristikunnan suurin juhla

Hiljainen viikko kului nimensä mukaisesti hissukseen, pikku flunssaa parannellen. Ei mitään pahaa, vain vuotava nenä ja sitä myöten vähän yskää ja aristavaa kurkkua. Oli muutenkin kiva viettää hiljaista viikkoa asiaankuuluvan rauhallisesti. Työt toki veivät aikansa ja iltaisinkin tuli tutkailtua papereita ja kirjoja. Ajatustyötä siis. Uusi ompelukone sai sekin seistä laatikossaan vielä tovin, kun kankaiden kanssa ei ole niin kivaa touhuta nuhaisena. Pyhien lähestyessä laitoimme kodin juhlakuntoon ja valmistauduimme vastaanottamaan pääsiäisvieraat. 

Perinteisten pääsiäisherkkujen ohella pyhiin kuului myös kokolla käyminen. Meitä lähin kokko palaa Helsingin Seurasaaressa. Sen kasaamisesta ja lauantain tapahtumasta vastaa Helsingin keskipohjalaiset ry ja kokkomestarina häärii hyvä ystävämme Halsualta. Pääsiäiskokot ovat Suomessa läntistä traditiota ja elävää perinnettä Pohjanmaan alueella. Tarkemmin Etelä-, Keski- ja Pohjoispohjanmaan alueilla. Muualla Euroopassa vastaavaa perinnettä taitaa olla ainakin Saksassa ja Italiassa. Varmaan muuallakin niillä alueilla, jonne meillä on ollut kulttuurilliset ja uskonnolliset yhteyden menneinä vuosisatoina.

Kokko, vaikka trulleineen niin pakanalliselta vaikuttaakin on elävää kristillistä perinenttä. Uskotaan että, kun Jeesus makasi pitkäperjantain, kuolemansa jälkeen haudassa oli noidilla eli trulleilla mahdollisuus riehua ja kiusata ihmisä. Kokoja poltettiin näiden kerkoittamiseksi.  Hieno perinne siis.

Muutenkin olisi hienoa, jos pääsiäisen ajan perinteet näkyisivät enemmän. Onhan kyse Kristikunnan suurimmasta juhlasta. Joulua, sitä toiseksi suurinta juhlaa vietetään näkyvästi ja sen odotus alkaa näkyä ympäristössämme jo pari kuukautta ennen varsinasta juhlaa. Voisiko pääsiäisen kanssa olla samoin? Voisiko partiolaiset myydä pääsiäiskalentereita, joiden luukkuja availemalla voisi laskea päiviä pääsiäiseen. Vaikka kaupallisuutta kavahdankin, voisi kaupat ja  kaupallisuus tuoda mieliin musiikin, koristeiden ja ruokien kautta sen tosiasian, että lähestymme pääsiäistä ja kodit näin valmistautua suureen juhlaan. Voisimme täyttää kodit pääisäisen väreillä ja tuoksuilla. Kaikki olisi valmista ennen hiljaisen viikon alkua ja sitten kaikki käynnistyisi hiljaisuudella. Medialaitteet hiljenisivät, harrastuksista pidettäisiin taukoa ja paastoa noudattaneet keskittyisivät sen viimeiseen viikkoon. Pitkäperjantaina kaikki olisi niin, kuin pitääkin. Muistaisimme Messiaan kuolemaa pitkänä valottomana päivänä, kuka messussa käyden, toiset hiljaisesti kodeissaan. 

Lauantaina eläisimme pelon sekaisina trulleja pakoillen ja kokkoja polttaen, kunnes sunnuntai toisi valon ja riemun takaisin elämään. Kansa voisi taas henkäistä helpotuksesta. Juhlia ja riemuita. Pukeutua värikkäisiin vaatteisiin, soittaa, laulaa ja tassia pitkin katuja.