Neljä päivää jouluaattoon, eikä vieläkään tunnu edes marraskuulta. Lumi on toki maassa ja huomenna on talvipäivän seisauskin, eli päivä lyhimmillään, mutta henkisesi elän vasta lokakuuta. Niin äkkiä on syksy mennyt tai luultavasti sumuiset aivoni eivät vain ole ymmärtäneet ajan kulkua ja lukematon määrä asioita on jäänyt tekemättä. Kiire tai laiskuus eivät ole olleet syynä, vaan tuon viheliäisen viruksen jälkioireet.
Kuluneella viikolla on kuitenkin tehty juuri niitä koulumaailman juttuja, mitä syyslukukauden viimeisinä päivinä tehdään. Arvioidaan, arvioidan, tarkastellaan lukemattomia papereita ja yritetään olla, kuin meneillään olisi se kaikkein tavallisin kouluviikko. No kaikki ymmärtävät, ettei se onnistu, koska kaikki tietävät kuinka monta aamua on aikaa joululomaan.
Kaikkien työhön ja kotiin littyvien jouluvalmisteluiden ohella ennätin osallistumaan kolmiin pikkujouluihinkn. Ensin juhlivat tähtiharrastajat, sitten meidän koulun henkilökunta ja viimeisenä meidän pelimanniporukka. Oikeastaan listan kärkeen kuuluisi myös meidän luokka, joka piti omat kekkerinsä, leivottuaan köksän lokassa ensin joulutortut ja piparit.
Nyt odotellaan joulurauhan laskeutumista ja muutamaa vähän hiljaisempaa päivää.
Siunattua joulua itse kullekkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti