Viime yö tai oikeammin ilta ja iltayö menivät Vantaan Luonnonystävien, eli VaLu:n retkellä. Olin nyt jo ties kuinka monennella retkellä tähtioppaana kannettavan kaukoputken kanssa. Tikkurilasta kuuden aikoihin lähteneeseen turistibussiin lastautui 43 retkeläistä, kaksi opasta sekä kuski ja matka kohti Porkkalaa alkoi. Säätiedotuksissa oli luvattu melkein selkeää, mutta koko joukon suureksi pettymykseksi taivas pysyi koko reissun ajan vankasti ummessa. Jouduin sitten tyydyttämään osanottajien tiedonjanoa verbaalisin keinoin bussin mikrofonilla. No niin kaiketi tekevät myös ammattimaiset matkaoppaat, jos jonnekin kohteelle ei vierailijat pääse.
Pöllöjäkään ei kuultu kovin runsaasti, mutta kaksi erillistä huuhkajaa pelasti kuitenkin reissun vaimealla huhuilullaan. Ja ainahan reissujen kohokohta on eväiden syönti, joka tälläkin kertaa toteutettiin Porkkalan lintutornissa. Unen pöppöröisenä raahauduin vihdoin kotiin kellon käydessä jo yhtä. Uni ei kuitenkaan tullut heti vaan mieli kertasi reissua ensi vuotta varten. Aamulla, juuri alkanut uni loppui kerrasta vähemmän mukavan harrastustutun puheluun. Joillakin ei sitten ole mitään tajua toisten ja varsinkin vapaapäivän aamun kunnioittamisesta. Onneksi tämä tyyppi ei ole tähtiharrastaja. Nyt sitten yritän hortoilla päivän jalkeilla, puoliksi hereillä, puoliksi unessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti