Näin joulukuun alussa tulee lähes joka vuosi mietittyä ihmisiä, joilla on ollut merkitystä elämääni ja joillakin vähän laajemmin koko yhteiskunnalle. Näistä kolmella sattuu olemaan syntymäpäivänä joulukuun kahdeksas ja jokaisen sukunimi alkaa S-kirjaimella. Siksi äitini käytti päivästä sanontaa: kolme kovaa ässää Sibelius, Salo ja se kolmas, josta en tiedä, haluaisiko nimeään julki. Sibeliuksen tuntevat kaikki ja koko Suomi liputtaa. Salo on rakas, edesmennyt isoisäni Wäinö Ilmari, jonka kanssa ennätin elää vain viisi kuukautta, mutta meistä on kerrottu muistoja, jotka antavat tunteen, että hän rakasti minua. Viimeisintä ja lopulta sitä viho viimeiseksi jäänyttä lapsenlastaan. Viimeinen Ässä on lapsuuteni ehdottomasti paras ystävä Juha, jonka kanssa jaoimme elinpiiriä niin Helsingin Vallilassa, kuin Ådössä, Snappertuunan (nyk. Raseporin) saariston ulkoreunalla sijaitsevalla saarella.Tulin näin juhlapäivänä katsastaneeksi myös sukuhistoriaa ja kuinka ollakkaan, tuo ensimmäinen ässä on kaukainen sukulaiseni. Jean S. on minulle amerikkalaisin termein 9. serkku, neljä kertaa vähennettynä. Tarkoittaen, että isäni isän äidin äiti oli Sibeliuksen yhdeksäs serkku. Hemmetin kaukaa siis, mutta näin sukututkijalle kuitenkin selkeä sukulainen.
Ja, kun pääsin vauhtiin katsastin muita kuuluisia suomalaisia ja Suomen sadannen itsenäisyyspäivän jälkimainingeissa kaivoin esille Mannerheimin. Olettamukseni oli, että tästä olisi tullut hylsy, mutta katin kontit. C.G.E. Mannerheim olikin tasan yhtä kaukainen serkku, kuin Sibelius. Kaiken kukkuraksi aika pitkälle samojen esivanhempien kautta. Että terve vaan marski.Kuuluisat henkilöt eivät ole sukututkijan, tai ainakaan minun tavoitteeni tutkimuksissa, mutta mukava suola ne kyllä ovat. Jos ei muuten, niin heidän esivanhemmistaan tiedetään yleensä vähän enemmän.