Yleensä suhtaudun rakentavasti pieniin ongelmiin ja väärin tai huonosti tehtyihin töihin. Tänään raja kuitenkin ylittyi.
Työmatkani on toki vain 5 km suuntaansa, mutta kuljen sen polkupyörällä. Sellaisella iso- ja paksurenkaisella vanhalla armeijan vehkeellä. Tuo, jos mikä kulkee huonommallakin tiellä ja lumessa. Tänään ei. Aamuisella ei aura ollut käynyt yhdelläkään ajamallani pyörätiepätkällä ja alla oli noin 5 cm pehmeää nuoskalunta ja sen päällä saman verran paksua sohjoa. Sekä etu- että takarengas upposivat siihen vuorotellen, tehden ajamisesta lähes mahdotonta. Pyörä oli vuoroon poikittain, vuoroon penkalla.
Iltapäivästä tuolla 5 km matkalla oli yllättäen vajaa kilometri aurattua, mutta aura oli sieltäkin repinyt pohjalumen muhjuksi. Autotiet oli tosin osittain aurattu, mutta sinne ei urien ja vilkkaan liikenteen vuoksi oikein uskaltanut mennä.
Missä ovat aurat? Kutsutaanko Järvenpäätä yhä pyöräilykaupungiksi? Minusta tuntuu, että joku tienpitopuolelta on tainnut unohtaa jotakin.
Huomenna mennään autolla. Saastutetaan ilmaa, heikennetään fyysistä kuntoa sekä terveyttä ja kulutetaan niitä rahoja, jotka muuten käyttäisin paikallisissa yrityksissä. Plussana kaikkeen lisätään sitä osaa liikenteestä, joka eniten aiheuttaa vakavia vammoja. Nämä eivät ole prosenttena paljon, mutta pienistä puroista kasvaa virta jne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti